"Ne ovat hyvin arkaluontoisia ja mieskohtaisia, mutta minulla luullakseni on oikeus tehdä ne aikeitteni perustuksella", sanoi Magnus ja jatkoi lujemmalla äänellä: "ja myöskin oikeus saada niihin vastaus."
"Kysy", äännähti Oskar.
"Tahdon ensinnäkin tietää, naitko Thoran, jos saan hänet päästetyksi lupauksestaan?"
"Ihan varmasti — jos hän minut ottaa — kyllä."
"Muistanet eilen sanoneesi, että rakkaus — molemminpuolinen rakkaus — on oikean avioliiton ainoana pohjana. Kenties sen unhotin omassa asiassani, mutta en saa sitä sivuuttaa nyt. Ei siis riitä se, että Thora sinua rakastaa; sinun on rakastettava Thoraa — sinä rakastat häntä?"
"Niin teen."
"Tunteesi on ollut lyhytaikainen — oletko varma siitä, ettei se ole haihtuva houre?"
"Aivan varma."
"Juhlallisen askelen astuu kaksi ihmisolentoa sitoutuessaan yhteen, kuten Thora sanoi, myötä- ja vastoinkäymisiin, kunnes kuolema heidät erottaa — et sitä pelkää?"
"En."