"Olen avuksenne mielihyvällä — tosiaan mielihyvällä. Pahoittelen vain, ett'en kyennyt auttamaan teitä siinä toisessa asiassa. Jos olisitte tullut luokseni kaksi päivää takaperin, niin olisin lähettänyt sananviejän ruununvoudille, ja ehkä hän —"
"Kuka on ruununvoutina tässä jutussa, herra Palsson?"
"Arnesin ruununvouti. Hän asuu Borgissa."
"Kuinka etäällä on se Thingvelliristä?"
"Ainoastaan viisi kuusi penikulmaa, herra."
"Siis jokseenkin yhtä kaukana kuin täältä Thingvelliriin."
"Jokseenkin; mutta tässä maassa, jossa ei ole junia eikä maanteitä, se on useinkin pitkän päiväkauden matka."
"Aivan oikein! Jääkää hyvästi ja kiitoksia, herra Palsson!"
"Hyvästi, herra Kristiansson", vastasi pankkiiri, ja katsellen hänen jälkeensä hän ajatteli' "Mihin maailmassa tarvitseekaan hän kaksisataatuhatta kruunua heti? Ja miksi, — sanon, miksi tahtoi hän maksaa korot Magnus Stephenssonin edestä?"
"Jumalan kiitos olen ehtinyt ajoissa!" ajatteli Kristian Kristiansson.