Kristian Kristiansson oli tällä välin kirjoittanut maksuosoituksensa ja repi sitä ulos kirjastaan.
"Ja on muistettava, että, kuten tekin sanoitte, hän ei itse ole kiinnitystä antanut, ja jokainen tuntee olosuhteet, joissa ensimmäinen velka tehtiin. Oi, jospa tuo vintiö veli voisi olla täällä tänään! Kun mies menettelee väärin, niin näkyy hän luulevan, että hänen rikoksensa seuraukset loppuvat hänen omaan tekoonsa, mutta ne kasvavat kuin vyöryvä lumipallo — niin, kuin — Kaksisataatuhatta kruunuako, hyvä herra?"
Kristian Kristiansson oli ojentanut maksuosoituksensa pankkiirille, ja tämä, korjattuaan nenälasit oikeaan asentoonsa, silmäili sen summaa.
"Tarkoitatteko todellakin, että aiotte nostaa koko summan heti, herra
Kristiansson?"
"Jos suvaitsette", lausui Kristian Kristiansson.
Pankkiiri alkoi nauraa. "Tosin ei meillä ole mitään maantierosvoja — mutta ellei rahaa tarvita kiireisiin tarkoituksiin, niin…"
"Se tarvitaan kiireisiin tarkoituksiin, herra Palsson."
"Siinä tapauksessa tietysti — kyllä — saanko pyytää teitä odottamaan hetkisen?"
Kristian Kristianssonin maksuosoitukseen tarvittavien rahojen hankkimiseen kului puoli tuntia, ja ne tuotiin kolmena viidenkymmenentuhannen kruunun pankkisetelinä, jotka ministeri oli varta vasten allekirjoittanut, ja viitenäkymmenenä muuna tuhannen kruunun setelinä.
"Olen teitä paljon vaivannut, herra Palsson."