Anna seisoi vieressä hänen heittäessään yltään viittansa ja pyyhkiessään lumen hiuksistaan ja parrastaan ja näin nuoremmaksi ja komeammaksi muuttuessaan, mutta ajatteli vain: "Muukalainen hän on luultavasti. Minkähän tähden hän matkustaa tällaisessa säässä?"
Sitten vieras veti ratsassaappaat jaloistaan, ja Anna toi hänelle parin
Magnuksen tohveleja.
"Teillä mahtoi olla hirveä matka?"
"Olihan se jotakuinkin kurja", hän vastasi, ja sen jälkeen hänen oli parempi olla.
"Kyllä silloin herrasmies on halukas saamaan matkansa suoritetuksi, kun kulkee tällaisenakin päivänä."
"Niinpä olinkin — minulla on perillä yhtä ja toista toimitettavaa."
"Oletteko tullut kaukaakin?"
"Alusta lukien? Kyllä, hyvin kaukaa."
"Ehkä Reykjavikista?"
"Kauempaa — Englannista asti."