"Englannistako?"
"Niin — Lontoosta."
Kumartuessaan panemaan tohveleja jalkaansa hänestä tuntui, että äiti katseli häntä, ja hän vapisi peljäten ja samalla toivoen tulevansa tunnetuksi.
"Te ette luultavasti milloinkaan ole käynyt niin kaukana, emäntä", hän virkkoi pää kumarruksissa.
"En ole."
"Eikä kukaan perheestänne?"
Vastustamaton kiusaus pakotti hänet noin kysymään, mutta äiti ei näyttänyt kuulevan häntä — hän oli polvillaan takan luona taittelemassa oksia tuleen.
"Istukaahan lämmittelemään. Poikani sammutti tulen, mutta nämä risut syttyvät aivan paikalla. Te kait olette täällä asioilla?"
"Niin, asioilla."
Anna ajatteli huutokauppaa ja odotti, että vieras alkaisi puhua siitä. Mutta tämä ei alkanutkaan, ja Annat jatkoi: "Englannista tulee usein matkamiehiä tänne ostamaan lampaita ja ponihevosia, mutta he eivät juuri kulje talvisaikaan."