"Näen", sanoi Thora, ja kääntyi sydän kurkussa lähtemään.
Oskar astui ovelle häntä pysähdyttämään, mutta kimeästi huudahtaen kuin kuolinhaavansa saanut jänis Thora torjui tulijan luotansa ja pakeni. Hän astui hitaasti yläkertaan, riisui englantilaisen pukunsa ja sulloi sen entiseen pahvilaatikkoon, jonka työnsi vuoteen alle — itkeskellen hieman ja silmiään pyyhkien.
Hän tiesi vihdoinkin totuuden — tiesi, mikä hän Oskarin mielestä oli.
Yksinkertainen Islannin impi — siinä kaikki mitä Oskar milloinkaan oli
hänessä nähnyt! Hänhän oli lumonnut Oskarin vain hetkeksi, ja Helgaahan
Oskar rakastikin!
Vierashuoneen oven sulkeuduttua Oskar katsahti Helgaan ja ihmetteli:
"Mikähän häntä vaivaa?"
"Etkö näe?" kysyi Helga.
"No en kuolemaksenikaan — mikä?"
"Saattavatpa nämä älykkäät pojat olla lyhytjärkisiä! Voisin sen sinulle selittää kolmella sanalla."
"Selitähän siis — selitä."
"Thora on mustasukkainen."