"Heti kohta!"
Hän odotti, kunnes ovi loksahti kiinni alakerrassa, ja sitten, yhä hiukan naurahdellen, mutta nopeaan hengittäen, voitostaan varmana, vaikka pikku pelon väre sydämessään, hän astui alas portaita ja leijaili vierashuoneeseen.
Oskar nojaili uuninreunukseen, ja Helga istui jakkaralla jalkojaan pystyvalkean ääressä lämmitellen. He kääntyivät Thoraan ja katselivat häntä suurin silmin. Jäätävää vaitioloa kesti hetkisen, ja sitten virkkoi Thora, nopeammin ja yhä nopeammin hengittäen:
"No, mitä arvelette?"
Helga alkoi nauraa, ensin hiljaa tirskuen, mutta lopulta remahtaen hillittömään puuskaan, joka tarttui hymyään pidätelleeseen Oskariinkin ja tempasi hänet mukaansa.
Thoran surkea katse masentui, ja hän kysyi soinnuttomalla äänellä:
"Mutta mitä te nauratte?"
"Rakas, rakas lapseni!" huudahti Oskar; ja Helga äännähteli yhä kikattaen:
"Pikku muotikauppias! Se tekee hänet ihan muotikauppiaan näköiseksi!"
"Ei, ei, ei sitä", puolusteli Oskar. "Mutta Thora se ei ole. Thora on suloinen, yksinkertainen Islannin impi, jonka viehkeytenä on hänen koruttomuutensa, kun taasen tämä —"