"Sairas en ole, täti."
"No sano sitten Herran nimessä mitä se on?"
Minä kerroin asiani tätini kylmäin, harmaiden silmäin tarkastellessa minua kaiken aikaa kultasankaisten silmälasien takaa. Ensin hän kuunteli hämmästyneenä, sitten hän purskahti nauruun.
"Vai sinäkin olet kuullut tuon jutun?" sanoi hän iskien uudelleen rautansa myssyyn. "Mary O'Neill! minun täytyy ihmetellä sinua."
Kysyin, arveliko hän sen olevan totta.
"Kuinka minä tietäisin, onko se totta? Ja mitä se minuun kuuluu, onko se totta vai ei? Nuoret miehet ovat nuoria miehiä, tietääkseni."
Hän silitti edelleen ja jatkoi:
"Luulitko meneväsi naimisiin pyhimyksen kanssa? Jos joka tyttö alkaisi tuota tutkia, niin kyllä maailmassa vanhoja piikoja olisi, olisi kyllä."
Tunsin kasvojeni karahtavan punaisiksi, mutta uskalsin kumminkin sanoa:
"Mutta jos hän jo oikeastaan on naimisissa tuon toisen naisen kanssa?"