"Mitä naimisissa? Kuka ajattelee naimisia sellaisessa seurassa? Puhu ennemmin naimisista kanakopissa."
"Mutta jos hän kumminkin pitää hänestä, täti…"
"Kuka sen tietää, pitääkö hän hänestä? Ja jos pitääkin, niin kyllä hän asiat järjestää ja laittautuu vapaaksi hänestä, ennenkuin sinut nai."
"Mutta onko se oikein?" sanoin, jolloin täti päästi raudan käsistään ja katseli minuun kuin olisin sanonut jotain oikein häpeällistä.
"Mary O'Neill, mitä tarkoitat? Tietenkin se on oikein. Ei kai hänellä kahta vaimoa saa olla, vai mitä?"
Hämmennyin yhä enemmän, mutta vastasin, ettei tuleva mieheni ainakaan minusta pitänyt, sillä muuten hän olisi useammin käynyt minua tervehtimässä.
"Ooh, kyllä sinä pian hänestä tarpeeksi saat. Älä siitä huolehdi."
Sanoin, etten luullut hänen edes koettaneen saada minua pitämään itsestään.
"Kyllä siihenkin vielä aika joutuu. Ethän vaatine häntä ihmeitä tekemään."
Masentuneena yritin vielä selittää, että minua oli opetettu pitämään avioliittoa Kaikkivaltiaan asettamana sakramenttina, rauhan ja rakkauden yhdistyksenä, jotavastoin…