"Ellei kirkkosi salli sinun erota miehestäsi, ja ellet voi mennä naimisiin ilman sitä, silloin…"
"Niin?"
"En aikonut sitä ehdottaa… Jumala tietää, etten aikonut… mutta kun nainen… kun nainen on pakotettu lemmettömään avioliittoon, joka on puristaa sielun ulos hänestä, eikä hänen Kirkkonsa rautaiset lait salli hänen vapautua siitä, niin tekeekö hän siinä rikoksen, jos hän…"
"No?" kysyin, vaikka tiesin mitä hän pyrki sanomaan.
"Mary", sanoi hän hengittäen kovasti ja lyhyeen, "sinun täytyy tulla minun luokseni."
Minä huudahdin äkisti tahtomattani.
"Oh, kyllä tiedän", sanoi hän. "Tätä emme olisi tahtoneet. Mutta me katsomme asiata suoraan silmiin. Miksi emme sitä tekisi? Ainakin minä sen teen. Ja jos isäsi ja piispa sanovat minulle jotain, niin kyllä annan heidän kuulla, mitä ajattelen tästä iljettävästä avioliitosta, johon ovat sinut pakottaneet. Mitä sinuun tulee, armas, niin tiedän, että jotain tulet sinäkin kärsimään. Kaikki nuo sovinnaiset ja teeskentelevät tekopyhät! Jokainen mies, joka on ostanut vaimonsa, ja jokainen nainen, joka on myynyt itsensä siveettömyyteen — heitä on tuhatmääriä ympäri koko maailman ja he tulevat koettamaan… kenties he tulevat koettamaan… mutta antaa heidän koettaa. Jos heitä haluttaa polkea henkesi sammuksiin, on heidän ensin kuljettava minun ylitseni… niin, kautta Jumalan, se on heidän tehtävä!"
"Mutta Martin…"
"No niin?"
"Tarkoitatko että minä… että minä… eläisin… eläisin sinun kanssasi olematta naimisissa?"