"Tarkoitan."
"Tietääkö miehesi?"
"Tietää."
"Entä isäsi?"
"Ei."
Mildred veti kätensä minun käsistäni ja risti itsensä mutisten tuskin kuuluvasti:
"Oi Jumalani Äiti!"
En ollut koskaan ennen tuntenut olevani niin nöyryytetty, mutta änkytin:
"Nyt ymmärrät, miksen voi koskaan enää mennä takaisin."
Kotvan aikaa vallitsi syvä hiljaisuus. Mildred oli vetäytynyt tuolinsa soppeen kuin olisi paha henki ollut välillämme. Mutta viimein hän virkkoi: