Kulkiessani hallin läpi vanha eversti ja vanha pappi seisoivat ruokasalin ovella. He juttelivat kiihkeästi, ja astuessani portaita ylös läähättäen ja käsipuusta pidellen kuulin osan heidän keskustelustaan.
"Scotia oli Etelänapa-laivan nimi, niinhän."
"Niin oli. Pitää lähettää John noutamaan lehti."
Huoneeseeni tultuani vaivuin tuoliini. Ajatukseni olivat niin lamassa, etten hetkeen kyennyt mitään tajuamaan. Äkisti uupuneet aivoni palauttivat mieleeni sanan "huhutaan" ja tähän kiinnitin viimeisen toivoni kuten hukkuva tarttuu ajelehtivaan riukuun.
Hetken kuluttua kuulin muutamain asuinkumppanieni juttelevan alakerrassa. Avasin oven ja kuuntelin hengähtämättä, jolloin korviini sattuivat sanat:
"Onpa se surkea — tuo Etelänapa-juttu?"
"On kyllä, jos se on tosi."
"Siitä ei näy paljon epäilystä olevan — ellei ole kaksi samannimistä laivaa."
Sydämeni sykähti rajusti. Nyt minä saatoin tarttua kahteen pelastusriukuun. Juuri silloin kello soi, ja levottomuuteni pakotti minut menemään alas teelle.
Vierashuoneeseen astuessani vanha eversti avasi sanomalehden.