"Valehtelija!" huusi hän raivosta huohottaen. "Te olette valehtelija ja samoin hän, joka tämän teille kertoi."
"Tommy", sanoin, "tahdotteko astua ulos hetkeksi."
Tommy poistui heti huoneesta, ja nainen, joka nyt näytti
peljästyneeltä, koetti seurata häntä.
Minä pysäytin hänet. Nousten pystyyn pöydän äärestä astuin oven
luo ja suljin sen.
"Ei, rouvani", sanoin. "Tahdon, että näette, mitä tapahtuu hänen
armonsa ja minun välillä."
Kurja nainen peräytyi, mutta mies, hampaitaan kiristellen, kävi
vastaani.
"Siis olette tullut omaan talooni taistelemaan kanssani?" hän
huusi.
"Enpä suinkaan", vastasin. "Mies taistelee vain vertaisensa
kanssa. Olen tullut pieksemään teitä."
Se riitti hänelle. Hän kohotti ratsupiiskansa iskuun, mutta pian riistin sen hänen kädestään ja iskin hervottomaksi käsivarren, joka teki hyökkäyksen minua vastaan.
Ja sitten tarttuen hänen valkoiseen kaulaansa pieksin häntä. Pieksin niinkuin olisin piessyt kurjaa apinaa. Pieksin häntä hänen raivotessaan, vihasta kuohuessaan, sadatellessaan ja kiroillessaan. Pieksin hänen apua rukoillessaan, tuskasta vikistessään ja armoa mankuessaan. Pieksin häntä hänen esivanhempainsa silmien edessä, tuon hurjan, huonon suvun nähden, josta hän polveutui, hän, suurin roisto heistä kaikista. Ja sitten viskasin hänet maahan, joka luu mukiloituna, ja heitin ratsupiiskan hänen eteensä.