"Niin, mutta en voi lähteä kertomatta sinulle miksi tulin" — ja silloin hänen tehtävänsä ilmeni minulle.
Hän oli kuullut avioliitostani, sen purkautumisesta; katoamisestani kotoani ja jälleen ilmestymisestäni, mieheni avioerohakemuksesta ja sitä seuraavista paljastuksista.
Mutta vaikka tämä kaikki oli surullista, vakavata, vieläpä traagillistakin, ei se ollut mitään (kirkon ja Jumalan silmissä) verrattuna sen askeleen kauhistuttavaan painoon, jonka nyt olin aikeessa ottaa — mennä toisiin naimisiin mieheni yhä eläessä.
Hänellä ei ollut mitään Martinia vastaan sanomista. Paitsi minua koskevia asianhaaroja, ei hän koskaan ollut kuullut epäedullista sanaa hänestä. Hän taisi ymmärtääkin näitä asianhaaroja, vaikka hän ei voinut antaa niitä anteeksi. Ehkä Martin oli nähnyt asemani (julman ja uskottoman miehen vaimona) ja hänen säälinsä oli kehittynyt rakkaudeksi — hän oli kuullut sellaisista tapauksista.
"Mutta, ajattelehan toki lapseni, mihinkä kuiluun hän sinut ajaa! Hän vaatii sinun rikkomaan vihkivalasi!… Oi, tiedän, tiedän, mitä hän sanoo — että sinut pakotettiin ja että olit liian nuori vastaamaan teoistasi. Olkoon niin, mutta siinä ei kaikki. Minusta oli väärin, julman väärin, että isäsi valitsi sinulle miehen vasten tahtoasi ja toivomuksiasi. Mutta sinä, ei isäsi, vihkivalan vannoit, etkä sitä voi ikinä tehdä tyhjäksi — et ikinä!
"Vihkivala on pyhä; siunattu Vapahtajamme on sanonut, ettei sitä koskaan voi rikkoa, ja pyhä Kirkkomme on tehnyt hänen käskynsä laiksi.
"Ajattele, lapseni, ajattele, mitä tapahtuisi maailmassa, jos jokainen vaimo, joka on joutunut onnettomiin naimisiin, menettelisi samoin kuin sinä nyt olet menettelemäisilläsi. Mikä sekasorto! Mikä kodin ja perheen pyhien siteitten löyhtyminen! Ja kuinka vaimot joutuisivat siitä kärsimään — vaimot ja lapset ennen muita. Etkö huomaa tätä, tyttäreni?
"Yhteiskunnan vankkuus perustuu avioliiton pyhyyteen; avioliiton pyhyys perustuu sen rikkomattomuuteen; ja sen rikkomattomuus liittyy siihen tosiasiaan, että Jumala on osa siitä.
"Ehkä sinulle, sanotaan, että naimisesi on vain oma asiasi, ettei se koske Jumalaa eikä Kirkkoa. Mutta, jos vaimot kaikkina aikoina olisivat olleet sitä mieltä, mitenkä erilainen olisikaan maailma nyt! Oi, usko minua, sinun vihkivalasi on pyhä, etkä voi syntiä, kuoleman syntiä tekemättä sitä rikkoa, tyttäreni."
Kaiken tämän puheen moraali oli, että minun tulee luopua Martin Conradista, pestä rakkauteni häneen pois sydämestäni, välttää kiusausta häntä tavata, ja jos mahdollista, täydellisesti unohtaa hänet.