Hänen suuret, tutkistelevat silmänsä tuntuivat katsovan sieluni läpi, enkä olisi voinut valehdella, vaikka olisin tahtonut, niinpä kerroin hänelle hiukan (vain hiukan) elämästäni Lontoossa — Bayswaterissa, East Endissä ja Ilfordissa.
"Ja oletteko joskus ollut märkänä, hyvin märkä, läpi koko ruumiinne?"
Vastasin ensin kieltävästi, mutta äkkiä muistaessani, että kylmänä aikana lapsen synnyttyä (kun ei minulla ollut varoja pitää tulta) olin kuivannut hänen vaateriepunsa ruumiillani, tunsin etten voinut salata häneltä tätä tosiseikkaa.
"Te siis kuivasitte pienokaisenne vaatteita omalla ruumiillanne?" kysäisi hän.
"Joskus kyllä. Vain hetken aikaa", vastasin hiukan häpeissäni ja kyynelsilmin.
"Ah!" hän kääntyi vanhan tohtorin puoleen ja virkahti: "Mitä kaikkea onkaan äiti valmis tekemään lapsensa hyväksi, Conrad!"
Tohtori Conradin silmät (jotka näyttivät pöhöttyneiltä) olivat yhä kiinnitetyt virkatoverin kasvoihin ja hän näytti unohtaneen minun läsnäoloni sanoessaan:
"Arvelette häntä hyvin huonoksi, vai mitä?"
"Siitä juttelemme sitten vastaanottohuoneessanne", sanoi vieras tohtori.
Käskien sitten minua makaamaan alallani ja luvaten pian palata, meni hän alakertaan Martinin isän seurassa.