* * * * *
Myöhemmin. Martinini on saapunut! Olimme laskeneet, että autolla tullen saaren poikki hän saattaisi olla täällä viiden ajoissa, ja jo neljän seutuvilla istuin teepuvussani uunin ääressä tähystellen vastapäätä olevasta ikkunasta tietä. Mutta hän myöhästyi puolen tuntia ja Christian Ann ja minä olimme niin kuumeisen levottomat, että olisi voitu luulla hänen jo viipyneen puolen vuosisataa.
Olisipa meidän pitänyt tietää mitä tapahtui. Blackwaterissa olivat "pojat" panneet toimeen kunnianosoituksen. Sitten kyläämme tullessaan oli Martin astunut autosta alas ja lyönyt kättä kaikille — niin nuorille kuin vanhoille — niin että oli kestänyt neljännestuntia ennenkuin hän pääsi eteenpäin lähtemään väkijoukon huutaessa "Onpa siinä poikaa" ja "Eikä sitten yhtään ylpeä!"
Tämän jälkeen ajettiin kotiin vinhaa vauhtia ja valpas korvani kuuli auton jyskytyksen sen ajaessa sillan yli. Oi laupias taivas, kuinka olin kiihtynyt!
"Joutuun, hoitaja, auttakaa minua veräjälle."
Tulin sinne juuri niin ajoissa, että kuulin huudahduksen ja näin jonkun päistikkaa tupsahtavan ulos autosta ja sitten… mikä syleily!
Onpa hyvä, että Martinini on sellainen suuri ja vahva henkilö, sillä en tiedä miten olisin päässyt takaisin taloon, niin heikko ja hengästynyt tunsin olevani juuri silloin, ellei hän olisi minua tukenut voimakkaalla käsivarrellaan.
Tohtori O'Sullivan oli tullut mukana ja näytti hilpeältä kuin kolibri, ja kun pääsin Martinin käsistä, suutelin häntäkin (minussa oli hellyyttä niin yllin kyllin, että riitti jaella vaikka kelle), jolloin hän punastui kuin poika, Jumala häntä siunatkoon, ja änkytti jotain pyhästä Patrickista ja pyhästä Tuomaasta ja ettei hän olisi uskonut jos kuka olisi sanonut, että saattoi olla jotain niin suloista j.n.e.
Martin sanoi minun näyttävän niin terveeltä, ja O'Sullivankin sanoi, ettei hän olisi voinut uskoa, vaikka hänelle olisi kerrottu, että tässä ajassa olisin voinut virkistyä niin silminnähtävästi.
Seuraavan tunnin kuluessa hermostoni lämpömittari oli mahtanut kohota oikein kimmoamalla, sillä heti teen juotuamme vanha tohtori määräsi minut takaisin vuoteeseen, vaikka minä vastustelin ja suostuin menemään vasta sitten, kun hän oli rehellisesti luvannut, että portaille vievä ovi jätettäisiin avoimeksi, jotta voisin kuulla mitä alhaalla puhutaan.