Loistava oli siellä päivänpaiste kesällä! Läpikuultava, kuiva ja pirteyttävä ilma! Uutta elämää antoi joka hengenveto! Entä se mainio pikku maja siellä, niin kodikas ja mukava! Entä miehet sitten, jotka hän oli jättävä sinne sillävälin kun hän itse pistäytyy Etelään — he tulisivat jumaloimaan minua!
"Suurenmoista! Loistavaa!" huudahdin. "Kuinka ihastuttavaa pitää taloutta suurille, nälkäisille, terveille pojille, jotka ryntäävät sisään lumisina ja huutavat syötävää!"
Toisinaan minä itsekin unohdan näytteleväni ja silloin näen toisten (Christian Annen, vanhan tohtorin ja isä Danin) pää painuksissa hiipivän ulos huoneesta.
Kunpa en olisi niin heikko. Tuskia ei minulla sentään ole. Mutta ruumiinlämpö kohoaa öisin ja aamuisin olen ylen uuvuksissa.
* * * * *
16 p. heinäk. Jatkan yhä! Tänään olin puutarhamajassa kahden Martinin kanssa hyvän tunnin ajan. Ilma oli lauha ja kaunis, taivas sininen ja auringonsäteet pilkistivät sälehäkin välitse.
Minun on tapana sanoa, että jokaisessa naparetkeilijässä on hiukan mykkää runoilijaa, mutta tänäpäivänä ei runoilija ollut mykkä, Martinin puhuessa sykloonista ja antisykloonista tahi miksi sitä sanotaankaan, joka peittää Etelänapapiirin lakin tavalla ja määrää sään suuressa osassa asuttua maapallopuoliskoa.
"Me aiomme ottaa Jumalalta Hänen sanansa ja siirtää sen maailmaan", sanoi hän.
Sen jälkeen hän kosketti (ensimäisen kerran kotiin palattuaan) asemamme vaikeuksia sanoen kuinka ihanata olisi paeta tuohon suureen, vapaaseen vyöhykkeeseen pois sivistyneestä maailmasta, sen tylsistyneine lakeineen ja kuluneine uskontunnustuksineen, jotka pitävät ihmiskunnan orjuudessa.
"Enää vain kuukausi tästä päivästä kunnes lähdemme matkaan, ja sinä olet silloin kyllin terve lähtemään, armas."