Pannessani sinä iltana maata "Aurassa" kuvastui eteeni tuo iljettävä kohtaus, joka näyteltiin turvemajassa — kuolevan, omaa tytärtänsä kiroovan miehen (ja tytär maailman suloisin nainen) vihkiäiset puoliyön aikaan, papin ja prostituoidun odottaessa saaliinjakoa.
M. C.
Sadaskuudestoista luku.
25 p. heinäk. Vanha tohtori kertoi minulle tänään surullisen ja järkyttävän uutisen. Isä raukkani on kuollut — kuoli eilen leikkauksen jälkeen, jonka hän oli siirtänyt liian pitkälle, koska ei uskonut sitä tarpeelliseksi.
Hänet haudattiin tänä aamuna vanhaan Pyhän Marian kalmistoon — hyvin aikaisin, melkein ennen päivänkoittoa, jotta piispa ennättäisi ensimäiselle laivalle Roomaan matkatessaan.
Tuskin voin sitä käsittää — että hän on tiessään — tuo voimakas, kookas olento, tuo järkkymätön jalopeura, jonka painavat askeleet ennen muinoin hänen kulkiessaan äiti raukkani huoneen läpi saattoivat koko talon tärähtämään.
Hän kuuluu kuolleen kuten oli elänytkin. Viimeiseen asti itseensä keskittyneenä, taipumattomana, hallitsevana — talonpoikana, mutta sittenkin suurena miehenä (jos suuruutta on mitattava voiman mitalla).
Olen viettänyt päivän katkerassa murheessa. Aina lapsuudestani asti on isäni ja minun välillä ollut synkkä varjo. Hän oli kuin uhkaava vuori, joka aina riippui pääni päällä. Tokkohan hän halusi nähdä minua loppuaikanaan. Ehkä kyllä, vaikka kylmäluontoinen, tunteeton Nessy MacLeod esti häntä siitä. — Nessy kuuluu levittelevän kaikille, että isäni kuoli minun tuottamastani murheesta ja häpeästä.
Ihmiset tulevat sanomaan, että hän oli sivistymätön nousukas, hännystelijä, herrastaja — taivas tietää mitä kaikkea. Kaikki väärin! Voidakseen tarkalleen käsittää hänen luonteensa, on siirryttävä menneisyyteen, siihen päivään, jolloin hän oli repaleinen poika ja "pahan lordi Raan" livreapukuinen ajuri antoi hänen äidilleen ruoskaniskun tiellä, jolloin hän vannoi mieheksi tultuaan antavansa äidilleen omat vaunut ja silloin "eivät herrat saisi häntä piestä."
Hän kohtasi Gesslerin hatun torilla, mutta ei ollut sen suostuvaisempi taivuttamaan polveaan sen edessä kuin Wilhelm Tell.