Minä olen rakastanut liian paljon, armas, elämän liekki on palanut tyhjiin minussa. Suuri rakkauteni — rakkaus äitiini, pikku lemmittyyni ja ennen kaikkea sinuun on kuluttanut minut, enkä voi enää kauan elää.
Anna anteeksi, etten ole ennen tätä sanonut sinulle että olen pettänyt sinua sanomalla käyväni paremmaksi ja voimistuvani päivä päivältä, vaikka tiesin ettei niin ollut laita. Tähän asti olen luullut, että raukkamaisuuteni on estänyt minua sanomasta sinulle totuutta, nyt huomaan, että rakkaus on siihenkin ollut syynä.
Olin niin kärkäs sille onnelle, jota olen nauttinut tähän rakkauden taloon tultuani, etten ole voinut tyytyä siitä luopumaan. Sinä koetat ymmärtää sen (koetathan, rakas?) ja annat minulle anteeksi sen, että olen pitänyt sinua pimeässä tähän viime hetkeen asti.
Tämä on sinulle raskas suru. Kuolisin ilomielin säästääkseni sinut hetkisenkään tuskasta, mutta en sittenkään voisi kuolla rauhassa, ellen luulisi sinun kaipaavan ja murehtivan minua. Minusta on mieluista ajatella ihmisten tulevaisuudessa sanovan "Hän on rakastanut Mary O'Neilliä ja nyt ei maailmassa ole olemassa ketään toista naista hänelle." En olisi nainen, ellen tuntisi tällä tapaa — enhän?
Mutta älä sure liian paljon, rakkaimpani. Ajattelehan toki! Jos minä olisin ollut vahva, jos minulla olisi ollut vielä vuosikausia elettävänä, niin minkälainen elämä olisi ollut edessäni — meidän molempain edessä.
Emme olisi voineet elää erillämme, emmehän? Ja jos olisimme menneet naimisiin, niin en olisi koskaan voinut ravistaa yltäni ajatusta, että se maailma, joka aina olisi avannut helmansa sinulle, ei olisi kaivannut minua. Niin olisi käynyt, niinhän — kaiken sen jäljestä, mitä olen kestänyt? Ei maailma milloinkaan anna naiselle anteeksi niitä vääryyksiä, joita se itse on hänelle tuottanut, ja minulla, rakkaani, on ollut ylen monta haavaa voidakseni seisoa uljaana vieressäsi ja olla sinulle apuna.
Oh, kyllä tiedän, mitä aiot sanoa, kulta.
"Hän jätti kaiken rakkaudesta minuun, valiten köyhyyden, tuntemattomuuden ja kärsimykset rikkauden, arvon ja mukavan elämän sijasta, ja siksipä minäkin valitsen hänet yli kaiken muun maailmassa." Mutta tiedän, mikä siitä lopullisesti seuraisi, rakas, ja minua vaivaisi aina tunne, että rakkautesi minuun on vetänyt sinut alas, sulkenut sinulta monta elämän ovea. Tietäisin, että aina olet kuuleva takanasi kohtaloni kajahtavat askeleet, ja se on ainoa seikka, jota en jaksaisi kantaa.
Paitsi sitä, rakkaimpani, on vielä jotain muutakin meitä estämässä tässä maailmassa' — Jumalallinen Käsky. Siunattu Herramme sanoo, ettemme koskaan voi tulla mieheksi ja vaimoksi, eikä se ole meidän muutettavissa, eihän?
Oh, älähän usko, että soimaan itseäni siitä, että rakastan sinua — tahi että katson synniksi sitä. En tee sitä nyt enkä koskaan.