Samoin kuin järki ja usko ovat ristiriidassa, samoin myös intohimo ja järki. Samoin kuin uskon esitykset tuntuvat järjen mielestä takaperoisilta, samoin järjenkin päätelmät ovat intohimon kannalta mahdottomia, ja sekä usko että intohimo ovat järjen mielestä hulluja. Kuitenkin voitaisiin maltillisesti ja rauhallisesti arvostellessa niin järjestää näiden suhde, että kaikki kolme saavat hallita eikä siitä sittenkään tule useampia kuin yksi kuningaskunta, jossa kukin käyttää hallitusvaltaansa ja etuoikeuksiansa oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa, mikäli olot kulloinkin myöntävät.
Samoin kuin filosofiassa, on jumaluusopissakin sitkeitä epäilyksiä ja kapinallisia vastaväitteitä, joihin kohtalokas tietomme liiankin läheisesti tutustuttaa meidät. Niistä ei kukaan ihminen ole enemmän tietänyt kuin minä itse. Tunnustan voittaneeni ne enemmän polvistuen kuin asettuen taisteluasentoon niitä vastaan. Sillä meidän ei ole ainoastaan taisteltava epäilyksiä vastaan, vaan täytyy myöskin väitellä paholaisen kanssa. Tuon viekkaan hengen katala tapa on ottaa tutkimuksiemme esineestä jokin viittaus, joka johtaa epäuskoon, ja osoittamalla jonkin asian luonnollisuutta saattaa meidät epäilemään ihmeen mahdollisuutta toisessa. Niinpä, kun olin tutustunut Paracelsuksen Archidoxis-teokseen ja lukenut olioiden salaisesta yhteydestä, tahtoi se järkyttää uskoani vaskikäärmeen ihmeeseen ja saada minut luulemaan, että tuo kuva vaikutti salaperäisen yhteyden avulla ja oli sellaisena vain egyptiläinen temppu, jolla voitiin parantaa tauteja ilman ihmettäkin.
Ja samoin, kun olin saanut nähdä muutamia kokeita maapihkan ominaisuuksista ja lukea vielä enemmän naftasta, se kuiskasi, että alttarin tuli saattoi olla aivan luonnollinen, ja kehoitti minua olemaan uskomatta Eliaan ihmetyötä, kun hän laittoi alttarin ympärille syvennyksen, täyttäen sen vedellä, sillä tuo palava aine mielellään väistää vettä, ja palaa vastustajansa syleilyssäkin. Ja samaten se koetti saada minua uskomaan, että Sodoman hukkuminen tuleen saattoi olla luonnollista — että Gomorran tulen aiheutti Kuolleen meren jo silloin ilmennyt asfalttipitoisuus.
Tiedän, että mannaa kootaan nykyään runsaasti Kalabriassa, ja Josefus kertoo, että hänen aikanaan sitä oli yhtä runsaasti Arabiassa. Senpävuoksi paholainen saattoi minulta kysyä, mikä siinä oli ihmettä Mooseksen aikana? Israelilaiset näkivät hänen aikanaan vain sen, mitä noiden maiden alkuasukkaat näkevät meidän aikanamme. Sillä tavoin paholainen pelasi shakkia minun kanssani ja luovuttaen talonpojan luuli voittavansa minulta kuningattaren, käyttäen hyväkseen rehellisiä pyrkimyksiäni. Sillä aikaa kun minä rakentelin järkeni rakennusta, koetti se järkyttää uskoni perustuksia.
Kumminkaan ei tällaisilla eikä muillakaan yrityksillä ollut sitä menestystä minuun nähden, että ne olisivat minua vähääkään taivuttaneet uskottomuuteen tai jumalankieltämisen toivottomiin väitteisiin. Muuten olen näinä monina vuosina ollut sitä mieltä, ettei näitä ole koskaan esitettykään. Ne, jotka ovat väittäneet uskonnon olevan ihmisen erotuksena eläimestä, ovat ehkä puhuneet ja kehittäneet periaatetta, joka on yhtä opettavainen kuin toinenkin. Epikuroksen tunnettu oppi, joka kieltää Jumalan kaitselmuksen, ei ollut ateismia, vaan suurenmoinen ja ylevä käsitys Jumalan majesteetista, jota hän piti niin ylhäisenä, ettei se välittänyt näin alhaisten luotujen vähäpätöisistä toimista. Stoalaisten opettama välttämättömyyden laki ei ole muuta kuin Jumalan tahdon järkähtämättömyys. Ne, jotka ovat tähän asti kieltäneet Pyhän hengen jumaluuden, ovat saaneet vain vääräuskoisina tuomionsa, mutta ne, jotka nykyään kieltävät Vapahtajamme (vaikka ovat enemmän kuin vääräuskoisia), eivät sittenkään ole edes ateisteja, sillä vaikka he kieltävät kolminaisuuden kaksi persoonaa, tunnustavat he kuitenkin niinkuin mekin, että on vain yksi Jumala.
Se kelvoton mies ja paholaisen sihteeri, joka laati kunnottoman kirjoituksensa Kolmesta petturista, ja joka tosin oli vailla kaikkea uskontoa eikä ollut juutalainen, ei turkkilainen eikä kristittykään, ei sittenkään ollut varsinainen ateisti. Myönnän, että jokaisella valtiolla on oma Machiavellinsa ja joka aikakaudella Lukianoksensa, joista tavallisten ihmisten ei ole hyvä mitään tietää, mutta ei kehittyneempienkään pitäisi liian äkkiä tuomiotansa langettaa. Ne ovat saatanan kaunopuheisuuden edustajia ja voivat helposti johtaa harhaan heikon ja ennakkoluuloisen uskovaisen.
Tunnustan tutkineeni niitä kaikkia enkä voinut löytää niistä mitään, mikä olisi heikontanut uskoani. Kuitenkin on ihmisiä, joita tuulen henkäyskin horjuttaa tässä kohden. Muistan erään lääketieteen tohtorin Italiasta, joka ei voinut täysin uskoa sielun kuolemattomuutta senvuoksi, että Galenus sitä epäili. Ja Ranskassa tutustuin erääseen toiseen mieheen, jumaluusoppineeseen ja muuten etevään, joka samassa kohdassa, oli niin takertunut kolmeen Senecan riviin, etteivät kaikki meidän vasta-annoksemme, jotka otimme sekä raamatusta että filosofiasta, voineet hänen erehdyksensä myrkytystä poistaa.
On olemassa sellaisia henkilöitä, jotka voivat uskoa merimiesjuttuja, mutta epäilevät Paavalin todistuksia, ja niinikään summakaupassa hyväksyvät Aelianuksen tai Pliniuksen tarinoita, jotavastoin raamatun kertomuksissa herättävät kysymyksiä ja esittävät vastaväitteitä, ollen uskomatta enempää kuin mitä pitävät tavallisten ihmisten kirjoitusten veroisena.
Tunnustan kyllä, että raamatun kertomuksissa on sellaisia, jotka käyvät runoniekkaan tarinoitten edelle ja oikullisesta lukijasta tuntuvat samantapaisilta kuin Gargantua tai Bevis. Etsittäköönpä kaikki menneen ajan tarinat samoin kuin nykyajankin merkilliset mielikuvitusjutut, ja vaikea on sittenkään löytää yhtään, joka kelpaisi Simsonin aseenkantajaksi. Ja kuitenkin tämä kertomus on hyvin mahdollinen, jos otamme huomioon Jumalan avun tai vaikkapa edes Kaikkivaltiaan pikkusormen kosketuksen.
Onhan mahdotonta, ettei joko ihmisten keskusteluissa tai Jumalan erehtymättömässä äänessä ilmestyisi heikon käsityskykymme kannalta epäjohdonmukaisuuksia, ristiriitoja ja säännöttömyyksiä. Voisinpa itsekin esittää tuollaisen luettelon epäilyksiä, joita ei ole vielä milloinkaan ajateltu eikä tietääkseni pohdittaviksi otettu, ja joita ei voi ensikuulemalta ratkaista. Eivätkä ne ole haaveellisia ja tuulesta temmattuja kysymyksiä ja vastaväitteitä, sillä minä en voi myöntää jumalallisissa asioissa olevan mitään vähäpätöistä.