Voin lukea kertomusta kyyhkysestä, joka lähetettiin arkista eikä enää palannut, silti kysymättä, kuinka se löysi kumppaninsa, joka jätettiin arkkiin; samoin kertomusta Latsaruksesta, joka herätettiin kuolleista, tahtomatta urkkia, missä hänen sielunsa sillä aikaa oleskeli. Enkä liioin kysele, saiko hänen perillisensä laillisesti pitää sen omaisuuden, jonka hänen kuolemansa sille toimitti, ja menettikö hän itse, vaikka palautettiinkin elämään, kaiken oikeutensa entiseen omaisuuteensa.

En kiistele siitä, oliko Eeva otettu Aadamin vasemmasta kyljestä, sillä en ole vieläkään varma, mikä on ihmisen oikea puoli ja onko mitään sellaista eroitusta luonnossa. Uskon, että hänet sommiteltiin Aadamin kylkiluusta, mutta en välitä kysymyksestä, kellä ylösnousemuksessa on tuo sama kylkiluu. Samoin jätän kysymyksen siitä, oliko Aadam kaksineuvoinen kuten rabbiinit väittävät tekstin kirjaimen mukaan, sillä minusta on järjenvastaista, että olisi olemassa kaksineuvoisia, ennenkuin oli nainen, eli kahden sukupuolen yhtymä, ennenkuin tuo toinen oli luotukaan. Ja aivan samanarvoinen on kysymys, luotiinko maailma syksyllä, kesällä vai keväällä, koska se luotiin kaikkien niiden kestäessä. Sillä millä kohtaa taivasta aurinko milloinkin onkaan, ovat nuo neljä vuodenaikaa todellakin aina olemassa. Tuon valonlähteemme luonnon mukaista on eroittaa vuoden eri ajat toisistaan, mutta nehän ovat yhtaikaa olemassa eri osissa maapalloa ja vuorotellen sen joka osassa.

On olemassa joukko jonninjoutavia kysymyksiä, ei ainoastaan filosofiassa, vaan myös jumaluusopissa, joita itseänsä kykeneviksi kuvittelevat miehet esittävät ja käsittelevät, mutta jotka eivät suinkaan ansaitse joutohetkiemme huomiota, saatikka vakavaa tutkimista. Ne ovat asioita, jotka soveltuvat vain Pantagruelin kirjastoon tai sidottaviksi Tartaretuksen kirjaan De modo cacandi.

Nämä saivartelut eivät kuulu niille, jotka tutkivat näin vakavaa salaperäisyyttä. Sitten on toisia, joita yleisemmin kysellään ja otetaan tarkastettaviksi, mutta joiden todenperäisyys on minun nähdäkseni helppo ja mahdollinen.

On naurettavaa siirtää tai hukuttaa Noakin yltyleinen vedenpaisumus Deukalionin erikoiseen tulvaan. Se, että kerran oli vedenpaisumus, ei näytä minusta niin suurelta ihmeeltä kuin se, että ei alinomaa ole. Kuinka kaikenlaiset eläimet, eikä ainoastaan ne itse, vaan niille tarvittavat ruokavaratkin voitiin sovittaa yhteen ainoaan arkkiin ja kolmensadan kuutiokyynärän tilaan, se on oikealla tavalla tutkivalle järjelle näyttäytyvä hyvinkin toimeensaatavaksi.

On olemassa eräs toinen salaperäinen asia, josta ei kerrota raamatussa ja joka on vaikeampi ymmärtää ja on saanut kirkkoisän turvautumaan ihmeeseen. Ja se on tällainen: Kuinka maailman eri osat ja toisistaan erilliset saaret saivat ensin ihmisasutuksensa, vieläpä joutuivat tiikerien, pantterien ja karhujen asumapaikoiksi? Onhan hyvin kummallista, että Amerikassa oli runsaasti peto- ja vahingollisia eläimiä eikä kuitenkaan tuota niin tarpeellista eläintä: hevosta. Mitä tietä myöten nuo, ei ainoastaan linnut, vaan vaaralliset ja inhottavat pedot, pääsivät sinne ja kuinka siellä oli eläimiä, joita ei ole tässä kolmen mantereen muodostamassa vanhassa maailmassa, senhän kaiken täytyy olla hyvin kummallista meistä, jotka oletamme vain yhden arkin olleen olemassa ja eläinten levinneen Araratin vuorelta alkaen edemmäksi. Ne taas, jotka tästä päästäkseen tahtovat väittää vedenpaisumuksen olleen vain paikallisen, siirtyvät sellaiseen perusteeseen, jota ei voi millään tavoin hyväksyä. Enkä sitä ole hyväksymättä ainoastaan pyhän raamatun päinvastaisen ilmoituksen johdosta, vaan oman järkenikin perustuksella, sillä minä pidän luultavana, että maailma oli yhtä kansoitettu Noakin aikana kuin nykyään. Ja minun mielestäni oli 1500 vuotta yhtä riittävä aika maailman kansoittamiseen kuin 4000 vuotta siitä lähtien on ollut meille.

On toisiakin väitteitä ja yleisiä päätelmiä, jotka ovat raamatusta johdetut ja joihin yleisesti uskotaan kuten raamatun sanaan, mutta joille silti en milloinkaan kavaltaisi järkeni vapautta. Minusta on yleisesti hyväksytty se väitös, että Metusalem eli kauimmin Aadamin lapsista. Kuitenkaan ei kukaan kykene sitä todistamaan, kun taas minä voin tekstistä päättäen osoittaa, että asian laita saattoi olla toisinkin. Eikä raamatusta saa aivan täyttä varmuutta siitä, että Juudas hirtti itsensä, vaikka se yhdessä kohdassa näyttääkin niin kertovan ja erään epämääräisen sanan vuoksi on aiheuttanut sentapaisen käännöksen, mutta sitten toisessa paikassa raamattu selvemmillä sanoilla tekee sen epätodenmukaiseksi ja näyttää kumoavan. Yleisesti uskotaan ja pidetään varmana, että esi-isämme vedenpaisumuksen jälkeen rakensivat Baabelin tornin suojellakseen itseään toiselta vedenpaisumukselta. Kuitenkin on raamatussa ilmoitettu heillä olleen toisenkin aikomuksen. Sitäpaitsi se on epätodenmukaista tornin paikasta päättäen, joka näet oli Shinearin tasangolla. Nämä eivät ole uskonasioita, ja senvuoksi saa niistä vapaasti keskustella.

Sitten on vielä toisia, vieläpä tekstistä itsestään helposti johtuvia asioita, joissa (suotakoon anteeksi) en huomaa johdonmukaisuutta. Roomalaiskatolinen kirkko päättelee hyvässä uskossa, että on olemassa suojelusenkeleitä, ja johtaa tämän mielipiteen Pietarin saamasta vastauksesta, kun hän koputti eräälle ovelle: »Ei se ole hän, vaan hänen enkelinsä.» Tämähän oli (saattaisi joku sanoa) hänen lähettinsä tai joku hänen luotaan tullut, sillä sitähän alkuperäinen sana merkitsee ja sitä myös epäilevä ystäväpiiri saattoi tarkoittaa. Esitin kerran tämänlaisen selityksen nuorelle jumaluusoppilaalle, jonka oli tehtävä selkoa tästä kysymyksestä. Muistan, että hänen fransiskaanilainen vastaväittäjänsä ei enää siihen vastannut, vaan sanoi ainoastaan, että se oli uusi eikä suinkaan luotettava selitys.

Nämä ovat vain ihmisten päätelmiä ja heikkoja mielijohteita Jumalan sanasta, sillä sellaisena pidän pyhää raamattua. Kuitenkin, jos se olisi ihmistyötä, en voisi sanoa muuta kuin että se on erikoisin ja etevin teos mikä luomisesta asti on aikaan saatu. Jos olisin pakana, en olisi sitä lukematta. Enkä voi olla yhtymättä Ptolemaioksen mielipiteeseen, ettei hän pitänyt kirjastoansa täydellisenä ilman sitä. Turkkilaisten koraani (puhun vapaana ennakkoluuloista) on huonosti koottu teos, sisältäen joutavia ja naurettavia filosofisia erehdyksiä, joille ei edes kannata nauraa ja joita puolustetaan ilmeisillä viisasteluilla, käyttäen hyväkseen tietämättömyyttä, halveksien yleisesti pätevää tietoa ja karkoittaen kaiken opetuksen. Jälkimäinen uskonto on hankkinut jalansijaa vain aseilla ja väkivallalla; edellinen sensijaan on itsestänsä levinnyt yli koko maan piirin.

On sangen huomattavaa, mitä Philo ensiksi pani merkille, että Mooseksen laki pysyi voimassa 2000 vuotta ilman vähintäkään muutosta, jotavastoin näemme muiden valtioitten lakien muuttuvan olojen mukaan. Vieläpä semmoisetkin, jotka ovat väittäneet olevansa jostakin jumalasta kotoisin, ovat hävinneet jättämättä jälkeä tai muistoa. Uskon, että paitsi Zoroasteria on useita kirjoittajia ennen Moosesta kohdannut ajan yleinen kohtalo. Ihmisten kätten teoilla on ikänsä kuten tekijöilläkin; vaikka ne saattavatkin jäädä elämään tekijöittensä jälkeen, kestävät ne kuitenkin vain määrätyn aikansa. Mooseksen laki vain on liian kova ajan hampaalle eikä voi hävitä muuten kuin siinä yleisessä tulipalossa, jossa kaikki tuhaksi muuttuu.