Vielä tarkemmin lausuaksemme, ei ole koskaan ollut mitään rumaa tai rujomuotoista paitsi kaaos, mutta tässäkään (täsmällisesti puhuen) ei ollut mitään epämuotoista, koska sillä ei ollutkaan muotoa. Sitäpaitsi ei se ollut vielä Jumalan äänen hedelmöittävää vaikutusta kuullut. Luonto ei ole taiteen kanssa ristiriidassa enempää kuin taidekaan luonnon kanssa. Sillä molemmat ovat Jumalan kaitselmuksen toimeenpanijoita. Taide on luonnon täydellistymistä. Jos maailma olisi vielä sellainen kuin se oli kuudentena päivänä, olisi vielä olemassa kaaos. Luonto on tehnyt yhden maailman, taide toisen. Lyhyesti sanoen, kaikki asiat ovat taideteoksia, sillä luonto on Jumalan taidetta.
Tämä on hänen kaitselmuksensa yleinen ja avoin tie, jonka taito ja uutteruus ovat suureksi osaksi keksineet. Sen vaikutuksia voimme edeltäpäin määritellä, tarvitsematta siihen oraakkelia. Eikä niiden edeltäpäin ilmoittaminen ole ennustamista, vaan luonnollisten seurausten osoittamista. Mutta on toinenkin tie, täynnä mutkia ja sokkeloita, joista paholaisella ja hengillä ei ole aivan tarkkoja muistiinpanoja. Ja se on hänen kaitselmuksensa erikoisempi ja salatumpi puoli ja johtaa yksilöiden ja erikoisolioiden toimia. Me nimitämme Fortunaksi, onneksi, tätä mutkikasta, kiemurtelevaa viivaa, jonka kaltaisiksi hän säätää viisautensa suunnittelemia tekoja oudommalla ja salatummalla tavalla.
Tätä hänen kaitselmuksensa salaista ja monimutkaista menettelytapaa olen aina ihaillut, enkä voi elämäni vaiheita, minua kohdanneita tapauksia, vaaroista pelastumisiani ja hyviä sattumuksia lukea pelkästään onnen oikuiksi, sitä niistä kiittäen, tai hyvän tähteni suosiosta johtuneiksi. Aabraham olisi voinut ajatella, että oinas oli joutunut pensaikkoon sattumalta; inhimillinen järki olisi voinut sanoa, että pelkkä sattuma johdatti Mooseksen ruokovasussansa faaraon tyttären nähtäväksi. Ja mikä sokkelo onkaan Joosefin historiassa, joka kykenisi käännyttämään stoalaisenkin!
Varmasti on jokaisenkin elämässä erinäisiä häiriöitä, mutkia ja survaisuja, joita aluksi voidaan luulla sattumiksi, mutta jotka lopuksi, tarkoin tutkittuina, osoittautuvat pelkästään Jumalan sormen johtamiksi. Ei ollut mikään sokea sattuma, joka saattoi kirjeen harhaan joutumisella ilmi tunnetun ruutisalaliiton. Minä pidän vuonna 1588 saavutettua voittoa sitä suuremmassa arvossa sen ainoan tapauksen vuoksi, jota vihollisemme sanoivat häpeäksemme ja onnen puolueellisuudeksi, nimittäin myrskyjen ja vastatuulten. Kuningas Filip ei kuitenkaan halventanut meidän kansallisuuttamme sanoessaan lähettäneensä laivastonsa taistelemaan ihmisiä eikä tuulia vastaan. Missä on huomattavana ilmeinen voimien ero kahden eri tekijän välillä, voimme järjen päätelmillä luvata voiton väkevämmälle; jos taas odottamattomia asianhaaroja siihen liittyy ja aavistamattomia tapauksia väliin sattuu, täytyy näiden tulla sellaisen tekijän taholta, jonka ei tarvitse noudattaa järkemme päätelmiä ja jonka käden jälkiä voimme nähdä, niinkuin nähtiin seinälle ilmestyneessä kirjoituksessa, vaikka emme voikaan huomata kädenliikkeen alkuunpanijaa. Pienen Hollannin saavuttamaa vaurautta (kansan, josta Turkin sultaani ylpeästi sanoi: jos he häntä häiritsisivät, niinkuin espanjalaisia, lähettäisi hän miehensä lapioineen ja kuokkineen heittämään sen mereen) en voi kokonaan lukea kansan älykkyyden ja uutteruuden, vaan jumalan armon ansioksi, joka on heidät johtanut sellaiseen onnistuvaan älyyn, samoin kuin hänen kaitselmuksensa tulokseksi, sillä hän antaa suosionsa kullekin maalle edeltä määräämänään aikana.
Eiväthän kaikki voi olla onnellisia samaan aikaan, sillä kun yhden valtion kunnia perustuu toisen häviöön, on niiden suuruus vaihtelevassa kiertokulussa ja niiden täytyy noudattaa sen pyörän heilahduksia, joka ei noudata ihmisälyn määräyksiä, vaan jota liikuttaa Jumalan käsi ja jonka voimasta kaikki kohoaa huippuunsa ja taas laskeutuu alimpaan kohtaansa sen mukaan kuin niiden vaiheet edeltäpäin ovat määrätyt. Sillä ei ihmisten eikä valtioiden, enempää kuin koko maailmankaan elämä noudata sellaista kiertoliikettä, joka yhä avartuu, vaan kulkee kehässä, jossa se noustuaan korkeimmilleen puolipäiväpiirissä laskeutuu pimeäänpäin ja vaipuu vihdoin näköpiirin taakse jälleen.
Senvuoksi tällaisia asioita ei saa sanoa onnen oikuiksi muutoin kuin suhteellisessa merkityksessä ja siten kuin nimitämme luonnon tekoja. Ihmisen järjen tietämättömyydestä tuo nimi onkin syntynyt ja väärin käytettynä päässyt merkitsemään Jumalan kaitselmusta, sillä mikään syy ei voi vaikuttaa satunnaisella ja säännöttömällä tavalla, eikä ole olemassa mitään ilmiötä, joka ei johtuisi maailmankaikkeudessa vallitsevasta eli ylemmästä syystä. Ei ole naurettavaa hurskautta rukoilla ennen pelipöytään istumista, sillä yksinpä arvanheitossa ja mitä epävarmimmissa asioissa on aina määrätty ja edeltäpäin säädetty syiden ja seurausten yhteys. Mehän olemme sokeita eikä onni. Kun meidän silmämme on liian samea nähdäkseen onnen vaikutuksen salaisia syitä, kuvaamme sen hulluudessamme sokeaksi ja sidomme umpeen kaikkivaltiaan kaitselmuksen silmät. En voi hyväksyä tuota kehnoa sananpartta, että vain hupsut ovat onnellisia, enkä sitä julkeata väitettä, että viisas mies on onnen saavuttamattomissa, ja vieläkin vähemmän runoilijain sille antamia häväistysnimiä, kuten portto, parittaja. Tunnustettava on, että erikoisesti lahjakkaiden ihmisten tavallinen kohtalo on olla vailla onnen lahjoja, mutta sehän ei millään tavoin murehduta viisaampia ihmisiä, jotka täydellisesti ymmärtävät siinä ilmenevän oikeudenmukaisuuden. Sillä kun he ovat saaneet ylevämpiä rikkauksia, katselevat he kylmäkiskoisemmin noita onnekkuuden arkipäiväisiä lahjoja.
Kerrassaan väärää mielitekoa on toivotella lisiä kaikkivaltiaan armolahjoihin, tyytymättömänä hengenlahjoihin ja himoten ruumiillisia etuja tai onnettaren antimia. Ja harhaoppiakin pahempi erehdys on ihailla noita onnellisuuden täydentäviä ja toisarvoisia asianhaaroja ja sensijaan vähäksyä niitä täydellisiä ja oleellisia onnellisuuden ehtoja, joissa voimme saavuttaa jotakin luojamme kaltaisuutta. Viisaammille toiveille on jo tyydytystä siinä, että on oikeutettu onnen antimiin, vaikkakaan ei niitä saa: täyttäköön kaitselmus hupsujen tarpeet. Se ei suinkaan osoita Jumalan puolueellisuutta, vaan tasapuolisuutta: hän kohtelee meitä niinkuin luonnolliset vanhempamme — ne, jotka ovat ruumiinsa ja sielunsa puolesta kykeneviä, hän jättää oman onnensa nojaan; heikkolahjaisemmille hän taas antaa suuremman osan ja jakaa siitä, mitä toisella on liikaa, täyttääkseen sillä toisen puutetta.
Emme esimerkiksi ole oikeutettuja moittimaan luontoa, että se muka jättää meidät alastomiksi, eikä meidän sovi kadehtia toisten luotujen sarvia, kavioita, nahkapeitettä ja turkkia, koska meillä on järki, jonka avulla voimme hankkia tuon kaiken.
Ei kannata tuhlata niin monia todisteluja kumotaksemme ymmärtäväistä tähdistäennustamista, sillä jos siinä on jotakin perää, ei se loukkaa Jumalaa. Jos se seikka, että satumme syntymään Merkuriuksen merkeissä, tuottaa meille älykkyyden taipumuksia ja Jupiterin merkeissä rikkauden lahjoja, ei minulla ole velvollisuutta silti niiden eteen polvistua, vaan sensijaan kunnioittaa sitä armollista kättä, joka on järjestänyt minun vähäpätöisen ja satunnaisen syntymiseni sellaisten siunausta tuottavien olojen ajaksi. Ne, jotka luulevat Onnen järjestävän kaikkia asioita, eivät silti olisi erehtyneet, jolleivät olisi siihen pysähtyneet. Roomalaiset, jotka rakensivat temppelin onnen jumalattarelle, antoivat sillä, jos kohta sokealla tavalla, jonkinlaisen tunnustuksen Jumalalle. Sillä järkevämmin ajatellessa, kaikki asiat alkavat ja päättyvät Kaikkivaltiaassa. On olemassa lyhyempikin tie taivaaseen kuin Homeroksen ketju; yksinkertainen päätelmä voi yhdistää taivaan ja maan, ja vähemmällä vaivalla kuin monijaksoisella johtopäätöksellä voi tunnustaa kaikki asiat Jumalan alkuunpanemiksi. Sillä vaikka nimitämmekin ilmiöitä niiden lähimpien ja ilmeisimpien syiden mukaan, on Jumala kuitenkin kaiken olevaisuuden todellinen ja välttämätön syy. Hänen toimintansa, vaikka se onkin yleistä, jakautuu kuitenkin jokaisen eri olion erikoiseksi toiminnaksi, ja hän on se henki, jonka varassa jokainen olio ei ainoastaan ole olemassa, vaan myöskin suorittaa tehtävänsä.
Väärä selitys ja nurinkurinen käsitys näistä toisasteisista syistä eli Jumalan näkyväisistä käsistä on monesta hurskaasta tehnyt jumalankieltäjän. He ovat unohtaneet uskon vakavat varoitukset ja totelleet intohimojen ja järjen viekoituksia. Senvuoksi olen aina koettanut sovittaa tunteen ja uskon ynnä järjen välisiä taisteluita ja ankaria ristiriitoja, sillä sielussamme on jonkinlainen triumviraatti eli kolmen kilpailevan voiman hallitus, joka häiritsee tämän yhteiskuntamme rauhaa eikä suinkaan vähemmän kuin tuo toinen kolmivalta aikoinaan Roomaa.