Niinpä luulenkin, että suuri osa filosofiaa oli aluksi taikuutta, joka jäljestäpäin johdelmilla kehitettynä osoittautui vain filosofiaksi eikä ollutkaan muuta kuin luonnon todellisten ilmiöiden tutkimista: se, mitä meidän keksimänämme sanotaan filosofiaksi, on luonnosta opittuna taikuutta. Me saamme hyvien ja pahojen enkelien keksimistä kiittää monen salaisuuden keksimisestä. En voi milloinkaan sivuuttaa seuraavaa Paracelsuksen lausetta, tekemättä muistiinpanoa tai huomautusta: Ascendens constellatum multa revelat quaerentibus magnalia naturae i.e. opera Dei [nouseva tähtisikermä paljastaa tutkiville paljon luonnon suuria asioita, s.o. Jumalan töitä]. Luullakseni ovat monet omiksi sepittämiksemme luullut salaperäiset asiat olleet henkien ystävällisiä ilmoituksia, sillä nämä jalot taivaan olennot ajattelevat ystävällisesti maan päällä olevia henkiheimolaisiansa. Ja senvuoksi uskon, että nuo monet ihmeet ja enteet, joita huomataan valtioiden, ruhtinaiden ja yksityisten henkilöitten häviön edellä, ovat hyvien enkelien armeliaita muistutuksia, joita huolimattomat ihmiset nimittävät vain sattumuksen ja luonnon ilmiöiksi.
Paitsi näitä erityisiä ja yksityisiä henkiä saattaa hyvinkin olla yltyleinen ja koko maailmalle yhteinen henki. Sitä mieltä oli Plato ja samoin edelleen hermeettiset filosofit. Jos kerran on olemassa luonto, joka yhdistää ja sitoo hajalliset ja erikoiset yksilöt samaan heimoon, miksi ei voisi olla sellaista, joka yhdistää ne kaikki? Ainakin olen varma siitä, että on olemassa yhteinen henki, joka vaikuttaa meissä, mutta ei ole osa meistä. Ja se on Jumalan henki, sen ylevän ja mahtavan olennon tuli ja säteily, joka on henkien elämä ja todellinen voima, samoin kuin niiden olentojen, jotka eivät tunne auringon voimaa. Se tuli on aivan toisenluontoista kuin helvetin tuli. Sama lempeä elämän voima ja lämpö liikkui vetten päällä ja kuudessa päivässä hautoi esiin maailman. Ja tämä säteily karkoittaa manalan sumut ja poistaa kauhistuksen, pelon, murheen ja epätoivon pilvet ja säilyttää sielun rauhan. Ken ei tunne tämän hengen lämmintä ja lempeätä tuulahdusta, sitä en uskalla sanoa eläväksi olennoksi, vaikka tuntisin hänen valtimonsa sykähtelevän. Sillä totisesti ilman sitä ei mielestäni edes päiväntasaajan seudulla ole mitään lämmintä, eikä mitään valoa, vaikka asuisin itse auringossa.
Mitä siis henkiin tulee, niin kaukana siitä, että kieltäisin niiden olemassaolon, pikemmin uskon, ettei ainoastaan kokonaisilla valtioilla, vaan yksityisillä henkilöilläkin on ohjaava ja suojeleva enkelinsä. Tämä ei ole Rooman kirkon uusi mielipide, vaan jo Pythagoraan ja Platon esittämä. Siinä ei ole mitään vääräuskoista, ja vaikka sitä ei nimenomaan mainitakaan raamatussa, on se kuitenkin ihmiselämälle hyvä ja hyödyllinen ajatus. Se saattaisi olla hyvä olettamus poistamaan monia epäilyksiä, joille tavallinen filosofia ei voi antaa mitään ratkaisua.
Jos vaaditte minun mielipidettäni ja selitystäni niiden luonteesta, täytyy minun sanoa, että käsitykseni ovat niukat. Enimmäkseen voin määritellä niitä vain kielteisellä tavalla, niinkuin Jumalankin olemusta, tai vertaillen itseemme ja muihin luotuihin. Sillä tässä maailmankaikkeudessa on olemassa asteittainen kehitys ja luontokappalten arvojärjestys, joka ei ylene satunnaisesti ja epäjärjestyksessä, vaan soveliaan järjestelmän mukaisesti ja suhteellisesti. Pelkästään vain olevien ja todellisesti elävien välillä on suuri ero; kasvien ja eläinten välillä sitäkin suurempi ja edelleen näiden ja ihmisten välillä kaikkein suurin ero. Ja jos tämä suhde pitää paikkansa, tulisi ihmisten ja enkelien välillä olla vielä tuntuvampi eroavaisuus.
Me emme ymmärrä enkelien olemusta, jotka eroavat meistä kuolemattomuudellaan, — sillä vaikka luullaan myös ihmisen ennen lankeemusta olleen kuolemattoman, täytyy kuitenkin myöntää, että ihminen silloinkin oli toisenlainen kuin enkelit. Kun siis emme voi hankkia mitään varmaa tietoa jälkimäisten luonteesta, ei ole mikään huono menettelytapa se erinäisten oppisuuntien noudattama, että mitä tahansa hyviä ominaisuuksia tapaamme itsessämme kätkettyinä, voimme niitä heissä edellyttää sitä suuremmassa ja täydemmässä määrässä. Uskon, että heillä on välitön tietämys ja että he kykenevät järkensä ensimmäisellä päätelmällä suorittamaan sellaista, mitä me emme osaa muutoin kuin harkiten tai opiskeltuamme. Samoin uskon heidän tuntevan asioita ja esineitä niiden muodosta ja määrittelevän erikoisten eroavaisuuksien perusteella sellaista, mitä me osaamme kuvata vain ominaisuuksien ja ilmiöiden avulla. Siitä syystä ne asiat, jotka meistä näyttävät vain mahdollisilta, voivat heistä olla päivänselviä. He myös tuntevat yksilöiden sekä erikoisia että myöskin luvullisia muotoja ja ymmärtävät, minkä erityisen eroavaisuuden nojalla kukin yksityisolento tulee, paitsi sen suhdetta heimoon, yksilölliseksi. Samoin kuin sielu kykenee panemaan liikkeelle sen ruumiin, jota se elävöittää, hekin voivat vaikuttaa keneen hyvänsä, vaikka eivät olekaan sen asukkaita. Meidän vaikutuksemme on riippuvaista ajasta, paikasta ja välimatkasta, mutta se näkymätön käsi, joka johdatti Habakukin jalopeurain luolaan tai Filippuksen Asdodiin, rikkoo tätä sääntöä salaperäisellä tavalla, jota kuolevainen ei voi tuntea.
Jos heillä kerran on tuo välitön tietämys, jonka avulla he voivat nähdä toistensa ajatuksia ikäänkuin kasvoilla heijastuvina, en voi jyrkästi kieltää, että he myöskin tuntevat suuren osan meidän ajatuksiamme. Ne, jotka tehdäkseen turhanaikaiseksi pyhimyksiin vetoamisen, ovat kieltäneet, että heillä on mitään tietoa meidän asioistamme, ovat menneet liian pitkälle ja saavat suoda anteeksi, jos olen toista mieltä, kunnes voin täydellisesti vastata tuohon raamatun kohtaan: taivaan enkelit iloitsevat syntisen kääntymisestä.
En voi suuren kirkkoisän ja hänen kannattajiensa tavoin varmasti selittää ensimmäisen luomispäivän sanaa tulkoon valo vain enkelien luomista tarkoittavaksi. Myönnän kyllä, ettei ole mitään muita luotuja, jotka luonnostaan olisivat niin läheisesti auringonvalon kaltaisia. Me kyllä sanomme sitä pelkästään sattumaksi, mutta siinä, missä valo on omaperäistä, se on henkistä ainetta, ja voinee olla enkeli. Lyhyesti sanottuna: ajattele valoa näkymättömäksi, niin se on henki.
Nämä ovat varmaankin Luojan mestariteoksia, hänen luomisensa kukka tai niin sanoaksemme tyhjyyden paras osa. Ne ovat todella olemassa sillä asteella, jota me vain toivomme ja pidämme joskus mahdollisena. Me olemme vain ruumiillisen ja henkisen olotilan välisiä olennoita, näitä kahta tilaa yhdistävä rengas, joka toteuttaa sekä Jumalan että luonnon toimintamuotoja. Tällöin ei hypätä äärimmäisyydestä toiseen, vaan sietämättömät välimatkat on täytetty tällaisilla keskiarvoisilla ja ositetuilla olennoilla. Kieltämätöntä on, että me olemme saaneet osan Jumalan henkeä ja kaltaisuutta, mutta itsemme nimittäminen mikrokosmokseksi, pienoismaailmaksi, oli mielestäni vain korupuhetta, kunnes lähemmin tutkittuani ja ajateltuani asiaa huomasin, että siinä onkin perää. Sillä ensin olemme vain raaka-ainetta ja kuulumme niiden luotujen joukkoon, jotka vain ovat olemassa ilman varsinaista elämää tai tajuntaa ja järkeä; seuraava aste on verrattavissa kasvin elämään; sitä seuraava on eläimen ja sitten ihmisen elämää. Ja lopuksi seuraa henkisen elämän aste, yhdistäen salaperäisellä tavalla nuo viisi eri olevaisuuden lajia, joihin sisältyy ei ainoastaan tämän maapallon, vaan koko maailman olioiden oleminen.
Ihminen on siis todellinen ja suurenmoinen »moniluonto», joka on määrätty elämään, ei ainoastaan muiden olentojen tavalla eri olotiloissa, vaan erilaisissa, erillisissä maailmoissa. Sillä vaikka aistimme tajuavat vain yhden maailman, käsittää järki kaksi maailmaa: toinen on näkyvä, toinen näkymätön. Mooses näyttää antaneen niistä selostuksen, mutta se on ainakin jälkimäiseen nähden niin epäselvä, että eräät sen osat ovat vieläkin kiistanalaisia. Ensimmäisen Mooseksenkirjan alkuluvut ovatkin mielestäni sangen hämäriä. Vaikka jumaluusoppineet ovat koettaneet inhimilliselle järjelle sovittaa kaikki kirjaimellisesti ymmärrettäväksi, voinevat vertauskuvalliset tulkinnat myös olla hyväksyttäviä. Ehkäpä Mooses oli egyptiläisten hieroglyyfikoulussa oppinut tätä salaperäistä esitystapaansa.
Mitä tähän aineettomaan maailmaan tulee, ei meidän tarvinne mennä ensimmäisen liikkuvan toiselle puolen. Sillä tässä aineellisessakin kulkevat henget yhtä vapaasti, välittämättä ajasta, paikasta tai liikuntarajoituksista, kuin tämän maailman äärimmäisten rajojen tuolla puolen. Jos vain oletamme, että ruumiillisuus häviää tai että esineet lieuennetaan äärimmäisiin alkuaineisiinsa asti, niin tapaamme enkelien asumasijan, ja jos sitä nimitänkin Jumalan kaikkialla läsnä olevaksi olemukseksi, en sillä toivoakseni loukkaa hänen arvoansa. Sillä ennen maailman luomista oli Jumala kaikki kaikessa. Enkeleitä varten hän näet ei luonut uutta maailmaa eikä nimenomaista olopaikkaa, ja siitä syystä ne ovat siellä, missä on hänen olemuksensa, jopa elävät matkan päässä hänessä itsessään.