— Vieras, vieras! kuiskasi joku. Poika nosti päätään.
— Me luulimme jo sinua kuolleeksi. Mikä elävä se tuo on? Pureeko se?
— Ei se mitään tee. Tulkaa vain sisään!
— No, tämä eläväkö se nuo kaikki tappoi? sanoi mies ja osotti kuolleita rottia, joita oli ristiin rastiin pitkin riihen lattiaa.
— Niiden tappaminenhan se onkin tämän minun eläväni virka, sanoi poika ja silitti kissan selkää.
— Uskaltaako sitä silittää? Möisiköhän se vieras meille tuon elävänsä? Meille se olisi niin tarpeen.
— Miks'en möisi, jos vain hinnasta sovitaan.
— Miten paljo se maksaisi?
— Kun täytätte tämän vanhan huopahattuni kullalla, on kissa teidän.
No niin, silloin talonjoukko kultaa hakemaan ja kantamaan hattuun. Poika sillaikaa kaivoi kuopan riihen luo ja pani rikkonaisen hattunsa sen suulle. Arvaa sen, että talonväki sai kantaa monta säkillistä hattuun, ennenkun se täyttyi.