"Ei tässä ole tarpeettomia huudettuna", vastasi Ville, "tultiin vaan turkkia kysymään. On kuultuna, että teillä on lämmin pesä, jossa saattaa asua ilman turkittakin."
Kettu katsoi yhä viekkaammin Villeen ja kysyi:
"Oletko sinä milloinkaan höyhenaluksella nukkunut?"
"Olkia meillä on alusena", vastasi Ville.
"Tiedätkös miltä teeren ja pyyn munat maistuvat?"
"Ei meillä munia syödä", vastasi Ville, "sillä äiti on kieltänyt koskemasta metsälintnjen pesiä."
"No se on voitoksi minulle", kiitteli kettu. "Oletko pyy- ja jänispaistiakaan syönyt?"
Villeä jo alkoi suututtaa tämä kyseleminen ja hän sanoi:
"Mitä sinä, kettu, meidän keitoksia kyselet, turkkiahan me tultiin pyytämään, että päästäisiin jouluna kirkkoon."
"Minä vain kyselen", virnisteli kettu. "Asia on näet niin, että näin hienovillainen turkki ei sovellu muille kun niille, jotka syövät linnun paistia ja munia sekä nukkuvat höyhenaluksella. Mutta kun sinä näytät noin potralta pojalta, niin minä autan sinua turkkiasiassa, kun tulet toisen kerran ja tuot jotain tullessasi. Onhan teillä kanoja?" kysyi kettu.