"On tällä Liisalla kaksi kanaa", sanoi Ville.
"No hyvä", mielisteli kettu. "Tuo ensikerralla tullessasi toinen kana minulle, niin kyllä saat turkin."
Nytpä ei Liisa enää malttanut kuunnella, vaan sanoi:
"Häpeä toki kettu ilkeä, vai söisit minun sievän kanani. Seipäällä saat kintuillesi, jos tulet."
Jopa Villekin ymmärsi ketun kujeen ja kiivastui:
"Sitäkö varten sinä kyselitkin meidän kanoista ja muista. Tuon minä palavan pakkulan viekkaalle kielellesi."
Ilman hyvästiä he erosivat ketusta, joka pilkaten huusi jälkeen:
"Menkää vain suden pesälle, kyllä se teille turkin toimittaa."
Liisaa jo alkoi pelottaa.
"Ei me ehkä uskalletakaan mennä suden pesälle", sanoi hän.