"Nyt uskalletaan", pöyhisteli Ville ja laittoi lepästä kepin käteensä. "Ei tässä vain takaisin käännytä."
Sielläpäs oli susikin vähän matkan päässä. Se oli vast'ikään noussut nukkumasta ja venytteli pitkää selkäänsä.
"Onko susi-sedällä antaa meille turkkia?" kysyi Ville rohkeasti.
"Vau, vau", volahteli susi. "On sedällä semmoinen turkki, johon tuollaiset tallukat sopii sorkkineen, sauvoineen."
"Ei tässä aivan niillä puheilla yhteiseen turkkiin ruveta", pöyhisteli Ville. "Eri turkin minä tarvitsen."
"Sama se", sanoi susi. "Onkos sinulla lampaita?"
"On äidillä yksi lammas ja kaksi vuonaa", sanoi Ville.
"Sepä sattui", ihasteli susi, "Tuo vain lampaat tänne metsään, niin minä päästelen niistä sinulle nahat ja saan itse lihat palkastani."
Vaan silloinpa Liisakin tarttui puheeseen ja sanoi:
"Vai söisit susi meidän sievät lampaamme."