Susi irvisteli pahasti ikeniänsä ja ulvoi:
"Söisin, söisin, minulla kun on hampaat."
"Pidä hampaitasi vähän piilommassa", sanoi Ville. "Sattuu susivouti näkemään, niin se tulee ja kopistaa ne kampaluikseen."
Siitäpä susi pelästyi, alkoi loikkia pakoon ja valehteli mennessään:
"On näillä niskoilla monta pässiä kannettu, eikä ole vielä luotia turkkiin annettu."
Liisa ja Ville katselivat suden jälkeen ja Ville sanoi:
"Sinne se meni ja jouti mennäkin."
"Yhä pahenee", huokasi Liisa. "Mennään jo kotiin."
"Ei mennä", sanoi Ville. "Koska susi lähti pakoon, niin ei karhukaan purasematta nielase. Käydään vielä sitä puhuttelemassa."
"Mutta puhutellaan siivosti", neuvoi Liisa. "Karhu kuuluu pitävän hyvästä puhuttelusta."