"No minä vaikka kumarran kuin kuninkaalle", lupasi Ville.
He tulivat kaatuneen kuusen juurelle, jossa oli lumessa pieni reikä karhun pesän päällä. Ville kurkisti siitä sisään ja kysyi:
"Onko metsän kuningas valveilla?"
"Mym, mym", myrisi emäkarhu pesästään. "Ei olla varsin valveilla, eikä kovin nukuksissakaan. Millä asialla on vieraat?"
"Rauhallisilla asioilla ollaan", vastasi Ville. "Turkkia ollaan tietelemässä itsellemme. On kuultu, että sinulla on vahvavillainen turkki, jolla tarkenisi jouluna kirkossa istua."
"Onhan minulla turkki ja kyllä tällä tarkenee", myrisi karhu. "Mutta joko siellä ulkona on pälvilöitä puiden juurilla, ja joko on lehmät laitumella?"
"Ei nyt ole vielä pälvistä puhetta joulun aikana", vastasi Ville, "eikä meillä ole kun yksi lehmä."
Jopas jouduttautui Liisakin kysymään:
"Mitäs varten sinä, metsän kuningas, lehmistä kyselet?"
"Kyselenmähän mitä kyselen", myrisi karhu. "Minä kun olen metsän ja korven kuningas, niin minä tahdon toisinaan laittaa itselleni ja lapsilleni juhla-aterian ja otan silloin omalla kuningas-oikeudellani parhaan karjasta paistiksi."