"Mutta voittehan sanoa edes, minne päin on lähdettävä", tiukkasi Heikki.
"Jos osaisitte linnuntietä tuota aurinkoa kohti, niin ehkä perille tulisitte."
"Ainako vain suoraan?"
"Ihan kuin pyssystä."
"No sopiihan tuota koettaa — kiitoksia vain!" Pojat lähtivät osotettuun suuntaan.
"Kun ne pojat eivät vain kiertäisi jäniksen rinkiä", hymähteli asemamies itsekseen.
Mutta vihellellen astuivat pojat auringon suuntaan. Punertavan unisena paistoi se heidän silmiinsä, niin että kuusten naavaiset oksat olivat harmaata hopeata ja petäjien kaarnaiset kyljet kirkasta kultaa.
"Kun emme vain eksyisi", sanoi Kalle.
"Onhan meillä aurinko", lohdutteli Heikki.
"Mutta se laskee."