En tunne teitä. Kenen lapsia?
Mari.
Me? Sydänmaalta, Kolhon torpasta. Olemme orvot, murhe meitä painaa. Isämme monta vuott' on ollut vainaa. Ja eilen myöskin äitikulta kuoli. Se nyt on meillä huoliemme huoli, Kun ilman sielukelloja hän jää. Se ajatus meit' oikein hirvittää. He huomenna jo hänet hautaan tuo. — Jos osais kirkonvartijan nyt luo!
Suntio.
Mä olen suntio.
Matti (iloisesti).
Oi kuitenkin! (Rukoillen.) Siis kuulkaa pyyntömme nyt hartahin Ja äidillemme kellot soittakaa! Tää kello korvaukseks ottakaa.
Suntio.
Nyt soitosta ei mitään tulla voi.
Matti.