Harald kuninkaalla oli monta vaimoa ja monta lasta; niinpä kerrotaan, että naidessaan Ragnhild Mahtavan, Jyllannin Eirik kuninkaan tyttären, hän erosi yhdeksästä vaimosta. Kun hän oli neljänkymmenen vuoden ikäinen, olivat useat hänen pojistaan kasvaneet melko suuriksi; he olivat kaikki varhain varttuneita. Nyt kävi niin, että he olivat pahoillaan siitä, ettei kuningas antanutkaan heille mitään valtakuntaa, vaan asetti jaarlin jokaiseen fylkeen; heidän mielestään jaarlit eivät olleet suvultaan heidän veroisiaan.
Eräänä keväänä Halvdan Pitkäsääri ja Gudröd Loistava, Harald kuninkaan ja Snefridin poikia molemmat, lähtivät liikkeelle mukanaan suuri miesjoukko; he saapuivat yllättämällä Mören jaarlin Ragnvaldin taloon, saartoivat sen ja polttivat hänet sisään kuudenkymmenen miehen kera. Sen jälkeen Halvdan otti kolme suuralusta, jotka hän varusti matkakuntoon, ja purjehti sitten merelle länteen päin. Gudröd taas asettui pysyväisesti sinne, missä Ragnvald jaarli ennen oli vallinnut. Mutta saatuaan tästä tiedon Harald kuningas lähti heti Gudrödiä vastaan suuri sotajoukko mukanaan, eikä Gudrödillä ollut muuta keinoa kuin antautua kuninkaan valtaan, ja kuningas lähetti hänet sitten Agderiin. Mutta Harald kuningas asetti Ragnvald jaarlin pojan Toren Möreä hallitsemaan ja naitti hänelle tyttärensä Aalovin.
Halvdan Pitkäsääri tuli varsin odottamatta länteen Orkn-saarille, missä hallitsi Ragnvald jaarlin toinen poika Einar, jota sanottiin Turve-Einariksi, sillä hän käytti polttoaineena turvetta, koska saarilla ei kasvanut metsää. Einar jaarli pakeni heti saarilta, mutta palasi samana syksynä ja yllätti silloin Halvdanin. He kohtasivat toisensa, ja taistelu oli lyhyt, sillä Halvdan pakeni ja se tapahtui öiseen aikaan. Einar ja hänen miehensä makasivat teltoitta sen yön; mutta aamun koittaessa he etsiskelivät pakolaisia pitkin saaria, ja jokainen, ken löydettiin, sai surmansa. Silloin sanoi Einar jaarli:
"En tiedä, näenkö tuolla Rinan-saarella[30] miehen vaiko linnun; toisinaan se kohoaa pystyyn, toisinaan painuu maahan."
Sitten he lähtivät sinne, löysivät Halvdan Pitkäsäären ja ottivat hänet vangiksi. Silloin Einar jaarli kävi Halvdanin luo; hän piirsi verikotkan tämän selkään siten, että pisti miekan selästä sisään, viilsi kaikki kylkiluut poikki lanteisiin asti ja kiskoi ulos keuhkot. Se oli Halvdanin surma, ja näin oli Einar kostanut isänsä Ragnvald jaarlin kuoleman.
Mutta kun nämä sanomat saapuivat Norjaan, vihastuivat Halvdanin veljet suuresti ja sanoivat sen työn ansaitsevan kostoa, ja moni muukin vakuutti samaa. Harald kuningas kutsui paljon miehiä koolle, keräsi suuren laivaston ja lähti sitten Orkn-saarille. Mutta Einar jaarli jätti koko asian kuninkaan tuomittavaksi. Harald kuningas tuomitsi Einar jaarlin ja kaikki saarelaiset maksamaan kuusikymmentä markkaa[31] kullassa. Se oli talonpoikien mielestä liian paljon. Silloin jaarli tarjoutui maksamaan yksinään, mutta hänen piti sitten saada haltuunsa kaikki vapaamaa saarilla. He suostuivat siihen, eniten siitä syystä, että heillä oli köyhiä pikkutiloja; mutta rikkaat arvelivat, että he voisivat lunastaa maansa, niin pian kuin tahtoivat. Jaarli maksoi kaikki sakot kuninkaalle, ja tämä lähti sen jälkeen syksyllä pois saarilta.
Eirik, Harald kuninkaan ja Ragnhild Mahtavan poika, oli kasvatettavana herse[32] Tore Roaldinpojan luona Vuonoissa;[33] häntä Harald kuningas rakasti eniten pojistaan suoden hänelle runsaimmin kunniaa. Kun Eirik oli kahdentoista talven ikäinen, antoi Harald kuningas hänelle kaksitoista suuralusta, ja hän lähti sitten sotaretkelle. ensinnä Itämaihin, sitten etelään Tanskan kautta ja Friislantiin ja Sakslantiin,[34] ja hän viipyi sillä retkellä neljä talvea. Sen jälkeen hän purjehti länteen meren poikki ja hävitteli Skotlannissa ja Bretlannissa,[35] Irlannissa ja Vallannissa ja viipyi siellä vielä neljä talvea. Tämän jälkeen hän lähti pohjoiseen päin Finmarkiin[36] ja aina bjarmien maahan[37] asti, ryhtyi siellä suureen taisteluun ja sai voiton.
Kun hän palasi Finmarkiin, tapasivat hänen miehensä eräässä kodassa
naisen, jonka veroista kauneudessa he eivät olleet nähneet.
Hän nimitti itseään Gunhildiksi ja sanoi, että hänen isänsä astu
Haalogalannissa[38] ja oli nimeltään Åssur Tote.
"Olen täällä", hän virkkoi, "oppimassa taikataitoa kahden lappalaisen luona, jotka ovat taitavimpia Finmarkissa. Nyt he ovat lähteneet eränpyyntiin, mutta molemmat haluavat naida minut, ja molemmat ovat niin viisaita, että seuraavat jälkiä kuin koirat sekä suojalla että hankiaisella; he ovat niin nopeita hiihtämään, ettei mikään pääse heiltä pakoon, ei ihminen eikä eläin, ja he osaavat kaikkeen, mitä ampuvat. Niinpä he ovatkin tuhonneet jokaisen, joka on saapunut tänne lähistölle; ja jos he vihastuvat, silloin maa pyörii heidän katseistaan, ja jos elävä olento sattuu heidän katseittensa tielle, niin se kaatuu hengetönnä maahan. Nyt teidän ei pidä millään ehdolla joutua heidän tielleen, mutta minä kätken teidät tänne kotaan; teidän on sitten koetettava, saammeko heidät surmatuiksi."
He suostuivat siihen, että hän piilotti heidät. Hän otti palttinasäkin, ja he arvelivat, että siinä oli tuhkaa; hän pisti kätensä siihen ja kylvi siitä kodan ympäri sekä ulkopuolelle että sisäpuolelle. Vähää myöhemmin lappalaiset palaavat kotiin; he tiedustelevat, mitä sinne oli tullut, mutta hän vastaa, ettei sinne ollut mitään tullut. Se oli lappalaisten mielestä omituista, koska he olivat seuranneet jälkiä aina kotaan asti, mutta sitten he eivät löydäkään mitään. Nyt he tekevät tulen ja laittavat ruokaa, mutta kun he ovat ravinneet itsensä, valmistaa Gunhild vuoteensa. Mutta niin oli käynyt kolmena yönä varemmin, että Gunhild oli nukkunut, molemmat miehet taas olivat mustasukkaisuudesta vartioineet toisiaan. Silloin hän sanoi: