Harald kuningas oli nyt kahdeksankymmenen vuoden vanha; hän kävi silloin niin raihnaiseksi, ettei mielestään enää kyennyt retkeilemään pitkin maata tai hoitamaan kuninkaan tehtäviä. Silloin hän johti Eirik poikansa kunniasijalleen ja antoi hänelle vallan koko maassa. Mutta kun Harald kuninkaan toiset pojat kuulivat sen, niin useat heistä ottivat itselleen täyden vallan omassa valtakunnassaan; siitä syntyi taasen uutta epäsopua heidän välilleen, ja siinä riidassa saivat muutamat heistä surmansa.

Harald kuningas eli kolme talvea sen jälkeen, kuin oli antanut Eirikille yksinvallan valtakunnassa. Hän kuoli tautivuoteeseen Rogalannissa ja on haudattu Haugariin Kårmtsundin[47] luo. Haugesundin luona on kirkko, mutta itse kalmiston luoteispuolella sijaitsee Harald Kaunotukan hautakumpu; kirkon länsipuolella on Harald kuninkaan lepokivi, joka sijaitsi hänen lepopaikkansa yllä kummussa; se on puoli neljättätoista jalkaa pitkä ja lähes kahden kyynärän levyinen. Keskellä kumpua oli Harald kuninkaan lepopaikka; hänen pääpuoleensa oli sovitettu kivi ja toinen jalkopuoleen, ja paasi oli asetettu niiden päälle, ja molemmin puolin oli laita täytetty kivillä. Ne kivet ovat nyt kalmistossa, jotka silloin sijaitsivat kummussa.

Niin puhuvat tietoisat miehet, että Harald Kaunotukka on ollut kaunein ja väkevin ja suurin kaikista miehistä, vieraanvarainen ja antelias väkeään kohtaan. Hän oli suuri sodankävijä ensi aikoinaan, ja se suuri puu, joka unessa näyttäysi hänen äidilleen ennen hänen syntymäänsä ja jonka tyvi oli verenkarvainen, mutta runko kaunis ja vihreä, selitetään nyt niin, että se ennusti hänen valtakuntansa kukoistusta; mutta kun puu latvaltaan oli valkoinen, merkitsi se, että hänestä oli tuleva vanha ja valkohapsinen. Puun oksat ja haarat ennustivat hänen jälkeläisiään, jotka levisivät yli koko maan, ja hänen suvustaan ovat Norjan kuninkaat aina sen koommin olleet.

Kuningas Eirik Verikirves otti Harald kuninkaan kuoleman jälkeisenä talvena valtaansa kaikki ne tulot, jotka kuninkaalla oli Keskimaassa, Olavi[48] taas idän puolella Vikenissä ja Sigröd,[49] heidän veljensä, piti kaikki Tröndelagenissa. Eirik oli tästä peräti vihoissaan, ja kerrottiin hänen aikovan väkipakolla yrittää, eikö hän saisi veljiensä keskuudessa yksinvaltaa koko maassa, niinkuin hänen isänsä oli sen hänelle antanut. Mutta kun Olavi ja Sigröd saavat kuulla tämän, käy heidän välillään lähettejä. Sitten he sopivat kohtauksesta, ja keväällä Sigröd purjehtii idän puolelle Vikeniin; nyt hän ja hänen veljensä Olavi tapaavat toisensa Tunsbergissä ja viipyvät siellä jonkun aikaa.

Samana keväänä Eirik varusti suuren sotajoukon ja laivaston ja lähti itään päin Vikeniin. Eirik kuningas sai niin hyvän myötätuulen, että purjehti yötä ja päivää, eikä hänestä joutunut mitään ennakkotietoa. Ja kun hän saapui Tunsbergiin, lähtivät Olavi ja Sigröd kaupungin itäpuolella olevalle mäelle ja järjestyivät siellä rintamaan. Eirikillä oli paljoa suurempi sotajoukko, ja hän sai voiton; mutta Olavi ja Sigröd kaatuivat molemmat, ja kummankin hautakummut ovat siellä mäellä, missä he saivat surmansa. Eirik lähti nyt Vikeniin, laski sen valtansa alaiseksi ja viipyi siellä pitkään kesällä. Trygve ja Gudröd[50] pakenivat Ylämaihin.

Eirik oli iso ja kaunis mies, väkevä ja tarmokas, suuri sodankävijä ja voittoisa, mieleltään kiivas, julma, tyly ja harvapuheinen. Gunhild Åssurintytär, hänen puolisonsa, oli kaunis, älykäs ja taikataitoinen, hilpeäluonteinen, ovela ja perin julma. Hänen toimistaan mainittakoon, että kun Halvdan Musta, Harald kuninkaan poika, kahta talvea varemmin sai äkkisurman ollessaan Trondhjemissa kesteissä, niin yleiseen kerrottiin, että Gunhild oli lahjonut erään taikataitoisen naisen antamaan hänelle surmajuoman. Nämä olivat Eirikin ja Gunhildin lapset: Gamle oli vanhin, Guthorm, Harald, Ragnfröd, Ragnhild, Erling, Gudröd, Sigurd Sleva. Kaikki Eirikin lapset olivat kauniita ja lupaavia.

Haakon Hyvän tarina.

(934-961)

Haakon Adalsteinin-kasvatti oli Englannissa, kun sai kuulla isänsä Harald kuninkaan kuolemasta; hän valmistautui silloin lähtemään heti kotiin. Kuningas Adalstein antoi hänelle väkeä sekä hyvät alukset ja varusti hänet kunnollisesti matkalle, ja hän tuli syksyllä Norjaan. Siellä hän kuuli veljiensä kaatuneen ja Eirik kuninkaan oleskelevan parhaillaan Vikenissä. Haakon purjehti nyt pohjan puolelle Trondhjemiin ja lähti Sigurd jaarlin luo, joka oli viisain mies Norjassa, ja tämä otti hänet hyvin vastaan, ja he tekivät keskenään liiton; Haakon lupasi hänelle suuren vallan, jos tulisi kuninkaaksi.

Sitten he kutsuivat koolle suuret käräjät, ja niillä Sigurd jaarli puhui Haakonin puolesta ja kehoitti talonpoikia ottamaan hänet kuninkaaksi. Tämän jälkeen Haakon nousi itse puhumaan; silloin miehet virkkoivat toisilleen, että siinä oli nyt Harald Kaunotukka tullut takaisin ja käynyt uudelleen nuoreksi. Haakonilla oli se ajatus puheessaan, että hän pyysi talonpoikia antamaan hänelle kuninkaannimen sekä lisäksi tukea ja apua pitämään kuninkaanvallan; mutta vastalahjaksi hän lupasi tehdä kaikki talonpojat vapaatilallisiksi ja antaa heille talot, joita he asuivat. Mutta tämä puhe herätti niin suurta suosiota, että koko käräjärahvas huusi ja sanoi, että hänet he halusivat kuninkaaksi; ja niin kävi, että tröndit ottivat Haakonin koko maan kuninkaaksi. Silloin hän oli viidentoista talven ikäinen; niin hän otti itselleen henkivartion[51] ja retkeili pitkin maata.