Kuningas sanoi: "Sinä olet niin reima mies, Öivind, ettet tuo sotaviestiä, ellei se ole totta."
Kuningas antoi sitten korjata pöydän pois, lähti ulos ja katseli laivoja. Hän huomasi silloin, että ne olivat sota-aluksia, ja puhui miehilleen, mihin keinoon oli ryhdyttävä, taistelisivatko sillä väellä, mikä saapuvilla oli, vai kävisivätkö pursiin ja purjehtisivat tiehensä pohjaa kohti.
"Helppoa meidän on nähdä", hän sanoo, "että saamme nyt taistella paljoa suurempaa ylivoimaa vastaan kuin ennen; ja kuitenkin meistä on useasti näyttänyt, että miesluvussa on ollut suuri erotus, kun olemme sotineet Gunhildin poikia vastaan."
Tähän ei äkisti vastattu. Silloin virkkaa Öivind:
"Kuningas! Ei pidä purttaan merisankarin ohjata pohjaa päin; sen tien tähän päättyä täytyy.
Leveän laivastonsa päin päivää Harald[66] vieköön merisankarin laineteitä: joutuin kilpihin käymme."
Kuningas vastasi: "Voimakkaasti puhuit ja minun mieleni mukaan, mutta kuitenkin haluan kuulla useampien miesten ajatuksen tästä asiasta."
Mutta kun miehet luulivat tajuavansa, mikä kuninkaan halu oli, vastasivat useat ja sanoivat, että mieluummin he tahtoivat kaatua miehuullisessa taistelussa kuin paeta tanskalaisia mittelemättä voimia; he sanoivat, että usein oli saatu voitto, vaikka olikin taisteltu vähäisemmin voimin. Kuningas kiitti näistä sanoista ja käski heidän varustautua, ja niin he tekivätkin. Kuningas vetää haarniskan ylleen ja sitoo vyölleen Kivenpurija-miekkansa, asettaa päähänsä kullalla silatun kypärän, ottaa keihään käteen ja kilven sivulleen. Sitten hän järjestää henkivartionsa taistelurintamaan ja talonpojat sen kera ja kohottaa sotaviirinsä.
Harald Eirikinpoika oli sillä kertaa veljien johtaja Gamlen kaaduttua; he olivat tuoneet Tanskasta mukanaan suuren sotajoukon. Heillä oli seurassaan myöskin kaksi enoaan, Öivind Skröia ja Alv Askmand; nämä olivat väkeviä urhoja ja monen miehen surma. Eirikinpojat ohjasivat laivansa saaren luo, kävivät maihin ja järjestyivät rintamaan, ja niin on kerrottu, ettei heidän ylivoimansa ollut vähempi kuin että heillä oli kuusi miestä yhtä vastaan.
Haakon kuningas oli järjestänyt sotajoukkonsa, ja sanotaan, että hän heitti haarniskan yltään, ennenkuin taistelu alkoi. Haakon kuningas valitsi henkivartioonsa miehet enimmäkseen väkevyyden ja rohkeuden mukaan. Toralv Väkevä Skolminpoika oli siinä ja astui kuninkaan rinnalla; hänellä oli kypärä, kilpi, keihäs sekä miekka, jolla oli nimenä Fetbreid; kerrottiin, että hän ja kuningas olivat yhtä voimakkaat.