(Haakon:)
"Min vuoksi, Skågul,
sotaonnen muutit?
Lienemme arvoiset voiton?"
(Skågul:)
"Meidän voimasta
valtasit kentän,
väistyi vainolainen siltä!"
"Ratsastamme kahden", rikas Skågul lauloi, "jumalkotiin vihreään sinne sanan viemme: ruhtinas nyt saapuvi Odenin luokse."
"Hermod ja Brage",[71] virkkoi isä urhoin, "vastahan käykää, kun kuningas, sankareista suurin, seuraamme saapuu".
Kuningas virkkoi — taistelusta tullen kalvaana seisoi: — "Nurjamieli lie Oden meille; tahtonsa tunnen."
"Sankarit sulle tervehdyksen lausuu, käy aasain maljoja juomaan! Jaarlien voittaja, veljiäsi tääll' on kahdeksan", kertoi Brage.
"Me aseitamme", virkkoi valtias viisas, "vartioimme itse. Talletamme tarkoin kypärän ja haarniskan: ne tarpehen ovat vielä."
Nytpä nähtiin, että temppeleitä tarkoin kuningas oli kainnut, kun jumalat suopeat Haakonin halulla ottivat vastaan.
Onnen hetkenä syntyvi moinen kuningas korkeamieli; ainiaan hänen aikaansa täällä kiitoksin kerrotaan.
Käy kahleitta koko maailmaa vastaan Fenre-hukka,[72] ennenkuin sen tuhokulkua kuningas samanarvoinen seuraa.