Olavin laivat olivat Borgundarholmin luona; silloin nousi rajusää ja meri kävi myrskyiseksi, niin etteivät he voineet pysytellä siellä, vaan purjehtivat etelään päin Vendinmaan[82] rantaan ja saivat siellä hyvän sataman. He käyttäytyivät rauhallisesti ja viipyivät siellä jonkin aikaa.
Burislav[83] oli nimeltään Vendinmaan kuningas; hänellä oli tyttäriä Geira, Gunhild ja Astrid. Kuninkaantyttärellä Geiralla oli valtakunta siellä, missä Olavi miehineen nousi maihin. Dixen oli nimeltään se mies, jolla oli eniten määräämisvaltaa Geira kuningattaren hovissa. Mutta kun he saivat kuulla, että maihin oli saapunut tuntemattomia miehiä, jotka käyttäytyivät sopivasti ja rauhallisesti, silloin lähti Dixen heidän luokseen viemään Geira kuningattarelta sellaisen sanoman, että tämä halusi tarjota tulijoille talvimajan, koska kesä oli kulunut pitkälle ja sää käynyt myrskyiseksi.
Sinne saavuttuaan Dixen huomasi heti, että heidän johtajansa oli erinomainen mies sekä suvultaan että ulkomuodoltaan. Dixen sanoi, että kuningatar kutsui heidät luokseen ystävyyttään vakuuttaen. Olavi otti kutsun vastaan ja lähti talvella kuningatar Geiran luo; he mieltyivät molemmat toisiinsa, niin että Olavi kosi kuningatarta, ja niin tapahtui, että hän sai sinä talvena Geiran. Nyt hän ryhtyi hallitsemaan sitä valtakuntaa kuningattaren kanssa.
Talvella Olavi lähti niihin Vendinmaan kihlakuntiin, jotka olivat kuuluneet kuningatar Geiran valtaan, mutta vapauttaneet itsensä kuuliaisuudesta ja veroista. Siellä Olavi hävitteli, surmasi monta miestä ja poltti muutamilta talot, otti paljon tavaraa ja alisti valtaansa ne maat; sitten hän palasi linnaansa. Varhain keväällä Olavi laati laivansa kuntoon ja purjehti ulos merelle. Hän laski Skånen rannikolle ja nousi siellä maihin; maan miehet kokoontuivat ja taistelivat häntä vastaan, mutta Olavi sai voiton ja suuren saaliin. Sitten hän purjehti itään päin Gotlantiin; siellä hän valtasi kauppalaivan, jonka jemtit omistivat. He puolustautuivat urhoollisesti, mutta lopulta Olavi raivasi laivan puhtaaksi, surmasi monta miestä ja otti kaiken tavaran. Kolmannen taistelun hän suoritti Gotlannissa; siellä Olavi sai voiton ja paljon saalista.
Olavi Trygvenpoika oli ollut kolme talvea Vendinmaassa, kun hänen vaimonsa Geira sai taudin, joka tuotti hänelle kuoleman. Tämä suru tuntui Olavista niin raskaalta kantaa, ettei hän sen koommin viihtynyt siellä. Hän hankki siis itselleen sotalaivoja ja lähti jälleen vainoretkille, hävitteli ensinnä Friislantia, sitten Sakslantia ja tunkeutui aina Flemingelantiin[84] asti. Näin kertoo Halfröd Juonikko-runoilija:[85]
Paljon poika Trygven surmata sakseja antoi, ruumiit runnellut jäi susille syötäviksi.
Ruhtinas, suosija urhoin,
kyllältä kukkain antoi
juoda hurmetta ruskeaa
friisein määrättömästi.
Meriruhtinas mahtava silpoi ruumiita rannalla Valkeren. Korpeille kuningas jätti flemingein lihaa syödä.[86]
Sen jälkeen Olavi Trygvenpoika suuntasi matkansa Englantiin ja ryösteli sitä laajalti; hän kävi myöskin Skotlannissa ja saarilla, sitten Irlannissa ja Bretlannissa ja monessa muussa maassa. Oltuaan neljä talvea sotaretkillä hän saapui saarille, joita nimitetään Syllingeiksi,[87] ne sijaitsevat meressä länteen Englannista.
Syllingeillä Olavi Trygvenpoika sai kuulla, että saarella oli ennustaja, joka ilmaisi tulevaisia tapahtumia, ja moni uskoi, että usein kävi hänen sanainsa mukaan. Olavissa heräsi halu koetella sen miehen taitoa. Hän lähetti kauneimman ja rotevimman miehensä, puettuna niin komeasti kuin mahdollista, ja käski tämän sanoa olevansa kuningas, sillä Olavi oli tullut kuuluisaksi kautta kaikkien maiden siitä, että oli muita miehiä komeampi ja rotevampi, mutta Gardariikista lähdettyään hän nimitti itseään vain Oleksi ja sanoi olevansa gerdiläinen.[88] Mutta kun lähetti saapui ennustajan luo ja sanoi olevansa kuningas, sai hän tämän vastauksen: