"Et ole sinä kuningas; mutta se on neuvoni, että olet kuninkaalle uskollinen."
Eikä hän sanonut enempää tälle miehelle. Lähetti palasi takaisin ja kertoi tämän Olaville, ja hänessä heräsi nyt sitä suurempi halu tavata tämä mies, kun sai kuulla sellaisen vastauksen, ja hänestä katosi epäilys, ettei tämä ollut oikea ennustaja. Niin Olavi lähti hänen luokseen ja puheli hänen kanssaan ja kysyi, minkälaiseksi hän ennusti Olavin tulevaisuuden, voittaisiko hän valtakunnan tai muuta onnea. Erakko vastasi pyhästi ennustaen:
"Sinusta tulee suuri kuningas, ja suuria töitä suoritat: sinä saatat paljon ihmisiä uskoon ja kasteeseen; sen kautta autat sekä itseäsi että useita muita. Ja jotta et tätä epäilisi, niin saat tämän merkiksi: aluksillasi kohtaat petosta ja vainolaisia ja joudut taisteluun, menetät muutamia miehiä ja haavoitut itse. Siitä haavasta joudut kuoleman kieliin, ja kilvellä sinut kannetaan purteesi; mutta tästä haavasta paranet ennen seitsemän yön kuluttua, ja pian sen jälkeen otat vastaan kasteen."
Sitten Olavi lähti laivoilleen, ja siellä hän kohtasi vainolaisia, jotka tahtoivat surmata hänet miehineen. Mutta ottelu päättyi siten, kuin erakko oli hänelle sanonut, että Olavi kannettiin haavoittuneena purteensa, ja myöskin oli hän terve seitsemän yön kuluttua. Nyt Olavista tuntui, että tämä mies oli puhunut hänelle totta ja että hän oli oikea ennustaja, mistä hän sitten lieneekin saanut tämän ennustuksen. Silloin Olavi lähti toisen kerran miestä tapaamaan, puheli kauan hänen kanssaan ja tiedusteli tarkoin, mistä hän sai sen viisauden, että osasi tulevaisia ennustaa. Erakko sanoi, että kristittyjen jumala itse salli hänen tietää kaiken, mitä hän halusi, ja kertoi Olaville paljon Jumalan suurtöistä. Ja näiden puheiden jälkeen Olavi suostui ottamaan vastaan kasteen, ja niin tapahtui, että hän kastettiin kaikkine seuralaisineen. Varsin kauan hän viipyi siellä oppien oikeata uskoa, ja lähtiessään hän otti mukaansa pappeja ja muita hengellisiä.
Syllingeiltä Olavi purjehti syksyllä Englantiin; hän viipyi siellä satamassa ja käyttäytyi nyt rauhallisesti, sillä Englanti oli kristitty maa ja hänkin oli nyt kristitty. Siellä levisi kautta maan käräjäviesti, että kaikkien miesten oli saavuttava käräjille. Mutta niiden kokoonnuttua saapui kuningatar nimeltä Gyda, jonka veli Olavi Kvaran ("kenkä") oli kuninkaana Irlannin Dublinissa.[89] Gyda oli ollut naimisissa Englannissa erään mahtavan jaarlin kanssa; tämä oli silloin kuollut, mutta hän hallitsi valtakuntaa miehensä kuoleman jälkeen.
Mutta hänen valtakunnassaan oli mies nimeltä Alvine, suuri sankari ja sodankävijä. Hän oli kosinut Gydaa, mutta tämä oli vastannut, että hän halusi valita, kenet tahtoisi ottaa valtakuntansa miehistä, ja nyt olivat käräjät koolla sitä varten, että Gyda valitsisi itselleen miehen. Niille oli Alvine saapunut parhaisiin vaatteisiinsa koristautuneena, ja paljon muitakin oli siellä hyvin puettuina. Olavi oli tullut sinne, ja hänellä oli yllään myrskyasunsa ja päällimmäisenä karvainen viitta; hän seisoi seurueineen muita ulompaua.
Gyda käyskenteli tarkastaen jokaista miestä, joka näytti hänestä miehevältä. Mutta saavuttuaan sinne, missä Olavi seisoi, hän katsoi tätä kasvoihin ja kysyi, mikä hän oli miehiään. Hän nimitti itseään Oleksi: "olen täällä muukalainen", hän sanoi. Gyda virkkoi:
"Jos huolit minusta, niin valitsen sinut."
"Sitä tarjousta en tahdo evätä", sanoi Olavi ja kysyi hänen nimeään, syntyperäänsä ja sukuaan.
"Minä olen", hän virkkoi, "kuninkaantytär Irlannista. Olin tässä maassa naimisissa erään jaarlin kanssa, joka hallitsi tätä valtakuntaa. Hänen kuoltuaan olen itse hallinnut maata. Moni mies on kosinut minua, mutta ei yksikään sellainen, jonka kanssa olisin tahtonut mennä naimisiin, ja nimeni on Gyda."