* * * * *
Olavi Trygvenpoika otettiin yleisillä käräjillä Trondhjemissa koko maan kuninkaaksi, niinkuin Harald Kaunotukka oli ollut. Olavi retkeili sitten kautta koko maan ja alisti sen valtaansa; kaikki Norjan miehet rupesivat hänelle kuuliaisiksi; samaten tuli niistä Ylämaiden ja Vikenin päälliköistä, jotka ennen olivat saaneet alueensa Tanskan kuninkaalta, nyt Olavi kuninkaan miehiä ja he ottivat maansa vastaan häneltä. Eirik jaarli Haakoninpoika ja hänen veljensä Svein sekä muut heidän sukulaisensa ja ystävänsä pakenivat maasta, pyrkivät itään Sveanmaahan Olavi kuninkaan luo, ja heidät otettiin siellä hyvin vastaan.
Loden oli nimeltään muuan Vikenin mies, rikas ja suurisukuinen; hän oli usein kauppamatkoilla, mutta väliin sotaretkillä. Tapahtui eräänä kesänä, että Loden lähti kauppamatkalle Itämaihin; hän omisti koko aluksen, ja siinä oli suuri lasti. Hän suuntasi kulkunsa Vironmaahan ja viipyi kauppapaikoissa kaiken kesää. Sinne tuotiin markkinoille monenlaista tavaraa; siellä oli myöskin paljon orjia myytävinä. Siellä Loden näki naisen, joka oli myyty orjaksi, ja naista katsellessaan hän tunsi, että tämä oli Astrid Eirikintytär, joka oli ollut Trygve kuninkaan puolisona; mutta nyt hän oli kovin muuttunut siitä, kuin Loden viimeksi oli nähnyt hänet, sillä hän oli kalpea ja riutunut ja huonoissa vaatteissa. Loden kävi hänen luokseen ja tiedusteli, minkälainen hänen tilansa oli. Hän vastaa:
"Raskasta on siitä haastaa; minut on myyty orjaksi ja nyt olen täällä kaupan."
Sitten he ilmaisivat itsensä toisilleen ja Astrid muisti hänet hyvin. Hän pyysi silloin Lodenia ostamaan hänet vapaaksi ja viemään kotiin sukulaisten luo.
"Minä mainitsen sinulle ehdon", sanoi Loden, "minä muutan sinut
Norjaan, jos tahdot mennä naimisiin kanssani".
Mutta koska Astrid oli nyt joutunut hätään ja sitä paitsi tiesi, että
Loden oli suurisukuinen, urhea ja rikas mies, suostui hän tähän
päästäkseen vapaaksi. Sitten Loden osti Astridin, vei hänet mukanaan
Norjaan ja sai hänet siellä sukulaisten suostumuksella.
Kun Tanskan kuningas Harald Gorminpoika oli ottanut vastaan kristinuskon, lähetti hän kautta koko valtakuntansa käskyn, että kaikki miehet antaisivat kastaa itsensä ja kääntyisivät oikeaan uskoon. Hän tuki itse tätä käskyä ja käytti siinä valtaa ja rangaistuksia, kun ei muu auttanut. Hän lähetti miesjoukon kera kaksi jaarlia Norjaan; näiden oli määrättävä kansa kastettavaksi; niin kävikin Vikenissä, missä Harald kuninkaan valta vaikutti, ja silloin kastettiin moni maan miehistä.
Mutta Harald kuninkaan kuoltua hänen poikansa Svein Kaksiparta lähti pian sotaretkille Sakslantiin ja Friislantiin ja lopulta Englantiin. Silloin ne Norjan miehet, jotka olivat ottaneet vastaan kristinuskon, eksyivät taasen uhraamaan pakanajumalille, niinkuin ennenkin tehtiin maan pohjoisosassa. Mutta tultuaan Norjan kuninkaaksi viipyi Olavi Trygvenpoika kesällä kauan Vikenissä. Siellä hänen luokseen tuli useita hänen sukulaisiaan, muutamia lankoja ja paljon sellaisia, jotka olivat olleet hänen isänsä hyviä ystäviä, ja hänet otettiin vastaan suurella rakkaudella. Silloin Olavi kutsui neuvotteluun enonsa, isäpuolensa Lodenin, lankonsa Torgeirin ja Hyrningin ja esitti sitten mitä suurimmalla innolla heille sen asian, että he tukisivat häntä täysin voimin, kun hän ryhtyisi levittämään kristinuskoa kautta koko valtakunnan; hän sanoo aikovansa panna täytäntöön sen, että saisi kristityksi kaiken kansan Norjassa tai muussa tapauksessa heittäisi henkensä: "minä teen teistä kaikista suuria ja mahtavia miehiä, sillä minä luotan teihin parhaiten sukulaisuuden ja lankouden vuoksi".
Kaikki nämä suostuivat tekemään mitä hän määräsi ja tukemaan häntä kaikessa, mitä hän halusi, yhdessä kaikkien niiden kanssa, jotka tahtoivat seurata heidän neuvoaan. Olavi kuningas teki silloin tiettäväksi rahvaalle, että hän aikoi käskeä kaikkia valtakuntansa miehiä rupeamaan kristityiksi. Ne, jotka ennenkin olivat suostuneet tähän, tottelivat nyt heti käskyä; he olivat myöskin mahtavimpia saapuvilla olevista, ja kaikki muut seurasivat heitä. Sen jälkeen kastettiin kaikki idän puolella Vikenissä. Nyt kuningas lähti Vikenin länsiosiin ja käski kaikkien miesten ottaa vastaan kristinuskon; mutta niitä, jotka puhuivat vastaan, hän rankaisi ankarasti, toisia hän surmautti, toisia silvotti, toisia karkoitti maasta. Päästiin niin pitkälle, että koko siinä valtakunnassa, jota hänen isänsä Trygve kuningas ennen oli hallinnut, ja samaten siinä, mikä oli kuulunut hänen sukulaiselleen Harald Grenskelle, kaikki kansa rupesi kristinuskoon, niinkuin Olavi määräsi; ja sinä kesänä ja seuraavana talvena koko Viken tuli täysin kristityksi.