Olavi kuningas lähti varhain keväällä liikkeelle Vikenistä, ja hänellä oli paljon miehiä mukanaan. Hän kulki lännen puolelle Agderiin; mutta kaikkialla, missä hän piti käräjiä talonpoikain kanssa, hän käski kansan kastettavaksi, ja siellä alistuttiin kristinuskoon, sillä ei kukaan talonpojista uskaltanut nousta kuningasta vastaan.
Hordalannissa oli monta ja uljasta miestä, jotka polveutuivat Horda-Kaaren suvusta; tämä suku oli suurin ja mahtavin siinä osassa. Mutta kun nämä sukulaiset saivat kuulla siitä pulmallisesta asiasta, että kuningas tuli idästä päin kautta maan suurin sotajoukoin ja rikkoi vanhoja lakeja ja että kaikki ne, jotka puhuivat häntä vastaan, saivat kärsiä rangaistuksia ja vainoa, päättivät sukulaiset kokoontua neuvottelemaan, sillä sen he saattoivat arvata, että kuningas saapuisi pian niille maille; he sopivat siitä, että kävisivät miehissä Gula-käräjille ja kohtaisivat siellä kuningas Olavi Trygvenpojan.
Heti Rogalantiin saavuttuaan Olavi kutsui käräjät koolle. Mutta kun käräjäviesti saapui talonpojille, he kokoontuivat miehissä ja täysin aseistettuina; ja yhteen tultuaan he neuvottelivat ja valitsivat kolme miestä, jotka olivat heidän joukostaan taitavasanaisimpia, vastaamaan Olavi kuninkaalle käräjillä ja puhumaan häntä vastaan sekä tekemään tiettäväksi, etteivät he aikoneet taipua laittomuuksiin, vaikka kuningas sellaisia määräsikin. Mutta kun talonpojat olivat saapuneet käräjille ja ne olivat kokoontuneet, nousi Olavi kuningas seisomaan ja puhui leppyisästi heille. Kuitenkin selvisi hänen sanoistaan, että hän tahtoi heidän ottavan vastaan kristinuskon; hän pyysi sitä ensin kaunein sanoin, mutta lopulta hän lupasi niille, jotka puhuivat vastaan eivätkä tahtoneet taipua hänen käskyynsä, että heidän osakseen tulisi hänen puoleltaan vihaa ja rangaistusta ja kovaa kohtelua, missä hän vain tapaisi heidät.
Kun kuningas oli lopettanut puheensa, nousi muuan talonpojista, joka oli kaunopuheisin ja oli valittu ensiksi vastaamaan Olavi kuninkaalle. Mutta kun hän aikoi puhua, valtasi hänet sellainen yskä ja rinnanahdistus, ettei hän saanut lausutuksi sanaakaan, vaan istuutui. Silloin nousi seisomaan toinen talonpoika, koska hän ei tahtonut jättää vastausta sikseen, vaikka ensimmäisen olikin käynyt huonosti. Mutta puhumaan ryhtyessään hän alkoi niin kangertaa, ettei saanut sanaakaan esille; silloin rupesivat kaikki nauramaan ja talonpoika istuutui jälleen. Sitten nousi kolmas pystyyn ja aikoi puhua Olavi kuningasta vastaan; mutta hän oli käynyt niin käheäksi ja sameaääniseksi, ettei kukaan voinut kuulla, mitä hän sanoi, ja hänenkin täytyi istuutua. Silloin ei kukaan talonpojista tullut puhuneeksi Olavi kuningasta vastaan. Mutta kun he eivät saaneet ketään vastaamaan kuninkaalle, ei vastarinnasta tullut mitään. Ja niin kävi, että kaikki suostuivat siihen, mitä kuningas määräsi; silloin kastettiin siellä kaikki käräjärahvas, ennenkuin kuningas erosi heistä.
Olavi kuningas lähti miehineen Gula-käräjille, sillä talonpojat olivat lähettäneet hänelle sanan, että vastaisivat siellä hänen esitykseensä. Mutta kun molemmat joukot olivat saapuneet käräjille, tahtoi kuningas ensin keskustella päällikköjen kanssa. Heidän kokoonnuttuaan hän esitti asiansa ja pyysi heitä ottamaan vastaan kasteen hänen käskynsä mukaan. Silloin sanoi Ålmod vanhus:
"Me sukulaiset olemme puhelleet tästä asiasta keskenämme ja suostuneet kaikki samaan tuumaan. Jos sinä, kuningas, aiot pakottaa meitä sellaisiin, että rikot lakimme ja väkipakolla koetat alistaa meidät valtaasi, silloin käymme sinua vastaan kaikin voimin, ja sitten saa kohtalo päättää voitosta. Mutta jos sinä, kuningas, tahdot antaa meille hyödyllisiä lahjoja, voit toimia niin hyvin, että me kaikki liitymme sinuun täysin kuuliaisina."
Kuningas virkkoi: "Mitä vaaditte minulta, jotta meidän sovintomme tulee parhaimmaksi?"
Silloin sanoo Ålmod: "Ensinnäkin sitä, että naitat Astrid sisaresi sukulaisellemme Erling Skjalginpojalle, jota me nyt sanomme lupaavimmaksi kaikista nuorista Norjan miehistä."
Kuningas arvelee, että se tuntuu hänestä sopivalta naimiskaupalta, koska Erling on hyvää sukua ja ulkomuodoltaan lupaava; mutta kuitenkin sanoo hän, että Astrid saa itse vastata tässä asiassa. Sitten kuningas puhui sisarelleen tästä.
"Vähän hyötyä on minulla nyt siitä", sanoo tämä, "että olen kuninkaan tytär ja kuninkaan sisar, jos minut naitetaan miehelle, jolla ei ole ruhtinaan nimeä; mieluummin odotan muutamia talvia toista avioliittoa". — Ja siihen päättyi keskustelu sillä kertaa.