Olavi otatti nyt kiinni haukan, jonka Astrid omisti, käski kyniä siitä kaikki höyhenet ja lähetti sen sitten hänelle. Silloin Astrid sanoi:
"Vihainen on veljeni nyt!"
Sitten hän nousi ja kävi kuninkaan luo; tämä tervehti häntä ystävällisesti. Astrid sanoi silloin, että hän toivoi kuninkaan järjestävän hänen avioliittonsa mielensä mukaan.
"Niin minä ajattelin", virkkoi kuningas, "että saisin kyllin valtaa tässä maassa tehdäkseni jaarliksi kenen tahdon".
Kuningas kutsutti sitten Ålmodin ja Erlingin ja kaikki heidän sukulaisensa neuvotteluun. Siinä puhuttiin tästä avioliitosta, ja lopulta kävi niin, että Astrid kihlattiin Erlingille. Sitten kuningas antoi käräjäin kokoontua ja tarjosi talonpojille kristinuskoa. Nyt olivat Ålmod ja Erling ensimmäisiä ajamaan kuninkaan asiaa, ja heidän puolelleen liittyivät kaikki heidän sukulaisensa. Kenelläkään ei ollut silloin rohkeutta puhua vastaan, ja niin kaikki kansa kastettiin ja tuli kristityksi. Erling Skjalginpoika vietti kesällä häänsä, ja saapuvilla oli paljon väkeä; siellä oli myöskin Olavi kuningas. Silloin hän tarjosi Erlingille jaarlikuntaa. Erling sanoi näin:
"Hersejä ovat sukulaiseni olleet, en halua saada suurempaa nimeä kuin he. Mutta sen otan kernaasti vastaan teiltä, kuningas, että annatte minun olla suurin senniminen tässä maassa."
Kuningas lupasi hänelle sen. Ja erotessaan Olavi kuningas antoi hänelle suuren alueen samoilla ehdoilla, kuin Harald Kaunotukka oli luovuttanut pojilleen.
Samana syksynä Olavi kuningas kutsui neljän fylken käräjät Stadin pohjoispuolelle; niille oli sognelaisten, vuonolaisten, etelämöreläisten sekä raumalaaksolaisten määrä saapua. Olavi kuningas lähti sinne mukanaan suuri seurue miehiä, jotka hän oli tuonut idänpuolelta tai jotka olivat tulleet hänen luokseen Rogalannissa ja Hordalannissa. Mutta saavuttuaan sinne käräjille hän määräsi kristinuskon siellä kuten muuallakin vallitsevaksi. Koska kuninkaalla oli perin suuri joukko, pelkäsivät he sitä; ja lopulta kuningas tarjosi heille kaksi ehtoa: joko heidän oli otettava vastaan kristinusko ja annettava kastaa itsensä tai muussa tapauksessa käytävä taisteluun häntä vastaan. Mutta kun talonpojilla ei ollut mitään toiveita taistelusta, suostuttiin siihen ehtoon, että kaikki kansa tehtiin kristityksi.
Mutta Olavi kuningas lähti miehineen Pohjois-Möreen ja alisti sen fylken kristinuskoon. Sitten hän purjehti Ladeen ja käski repiä maahan jumalain temppelin ja ottaa kaiken kullan ja komeuden jumalalta; hän otti pääovesta ison kultarenkaan, jonka Haakon jaarli oli teettänyt, sitten Olavi poltatti sen temppelin. Mutta kun talonpojat saavat sen tietää, antavat he vainovasaman kiertää kaikissa fylkeissä, kokoontuvat sotajoukoksi ja aikovat käydä kuningasta vastaan. Olavi kuningas purjehtii nyt laivastoineen vuonoa myöten ja aikoo lähteä pohjan puolelle Haalogalantiin tehdäkseen sen kristityksi; mutta matkalla hän saa kuulla, että siellä on liikkeellä sotajoukko, joka aikoo suojella maataan kuningasta vastaan. Sen kuultuaan Olavi pyörtää takaisin ja purjehtii etelään päin ja saapuu alkutalvesta idän puolelle Vikeniin.
Svitjodin Sigrid kuningatar, jota nimitettiin Ylpeäksi, asui talojaan. Sinä talvena kulki lähettejä Olavi kuninkaan ja Sigrid kuningattaren väliä, ja he pyysivät Olavi kuninkaalle kuningatarta puolisoksi; tämä otti tarjouksen ystävällisesti vastaan, ja se asia joutui puheeksi. Silloin Olavi lähetti Sigrid kuningattarelle sen ison kultarenkaan, jonka hän oli ottanut Laden temppelin ovesta, ja se näytti kallisarvoiselta lahjalta. Tästä asiasta oli määrä pitää seuraavana keväänä kokous Virralla rajamerkin luona. Kun tätä rengasta, jonka Olavi kuningas oli lähettänyt Sigrid kuningattarelle, kaikki niin kehuivat, oli kuningattaren luona kaksi hänen seppäänsä, jotka olivat veljeksiä. Mutta kun he ottivat renkaan ja punnitsivat sitä käsissään ja puhelivat kahden kesken, kutsutti kuningatar heidät luokseen ja kysyi, miksi he sitä rengasta pilkkasivat. He kieltäytyivät sanomasta; hän virkkaa, että heidän on ilmoitettava hänelle, mitä he ovat siitä huomanneet. He sanovat, että renkaassa piilee petosta. Silloin hän antoi murtaa renkaan, ja sen sisästä löydettiin kuparia. Siitä kuningatar vihastui suuresti ja sanoi, että Olavi kyllä saattoi pettää hänet muussakin.