"Niin me teimme", he sanoivat, "kuningas Haakon Adalsteinin-kasvatille, kun hän määräsi meille sellaisia, emmekä me pelkää sinua enempää kuin häntäkään".
Mutta kun Olavi havaitsi talonpoikien kiivauden ja näki heillä olevan niin suuren sotajoukon, ettei hän kykenisi heitä vastustamaan, muutti hän puheensa ja osoitti olevansa samaa mieltä kuin talonpojat; hän puhui näin:
"Haluan, että tulemme jälleen ystäviksi, niinkuin ennen olemme sopineet. Lähden sinne, missä teillä on suurimmat uhrinne, näkemään tapojanne. Sitten neuvottelemme kaikin, minkälaisiin menoihin suostumme, ja silloin rupeamme kaikki yksimielisiksi siitä."
Mutta koska kuningas puhui leppeästi talonpojille, kävivät nämä taipuisiksi mieleltään, ja sitten keskusteltiin maltilla ja rauhallisesti ja lopuksi sovittiin siitä, että pidetään keskikesä-uhrit Mærenissä, ja sinne saapuvat kaikki päälliköt ja mahtimiehet, niinkuin tapana oli, ja sinne tulee myöskin Olavi kuningas. Siellä oli muuan mahtava talonpoika nimeltään Skjegge; häntä sanottiin Rautaparraksi. Skjegge puhui ensimmäisenä käräjillä Olavi kuningasta vastaan ja oli talonpoikain johtajana kristinuskoa vastustettaessa. Niin lähtivät talonpojat kotiinsa, mutta kuningas siirtyi Ladeen.
Olavi kuninkaalla oli aluksensa Nid-joessa, ja hänellä oli kolmekymmentä purtta ja paljon urheata väkeä; mutta kuningas itse oleskeli usein Ladessa seurueineen. Mutta kun se aika läheni, jolloin Mærenissä oli toimitettava uhrit, piti kuningas suuret kestit Ladessa; hän oli kutsunut luokseen päälliköitä ja muita suurtalonpoikia. Kun pidot olivat valmiit ja kutsutut saapuneet, oli ensimmäisenä iltana suuret kestit; juomaa tarjoiltiin runsaasti, ja vieraat humaltuivat peräti. Mutta yönsä nukkuivat kaikki miehet rauhassa. Seuraavana aamuna kuningas toimitutti messun, ja kun se oli päättynyt, kuulutti hän kotikäräjät; silloin kaikki hänen miehensä kävivät maihin laivoista ja saapuivat käräjille. Mutta kuningas nousi ja puhui näin:
"Meillä oli käräjät Frostassa, ja minä kehoitin silloin talonpoikia suostumaan kastettaviksi, mutta he taasen vaativat, että minä taipuisin uhraamaan heidän kanssaan, niinkuin kuningas Haakon Adalsteinin-kasvatti oli tehnyt. Me sovimme silloin siitä, että tapaamme toisemme Mærenissä ja toimitamme suuret uhrit. Mutta jos minun pitää suostua uhraamaan teidän kanssanne, silloin tahdon toimittaa suurimman uhrin, mikä on tapana, ja uhrata ihmisiä. En tahdo siihen valita orjia tai pahantekijöitä, vaan lahjaksi jumalille on valittava miesten parhaita."
Ja nyt kuningas nimittää yksitoista miestä, jotka olivat kaikkein mainioimpia; hän sanoo, että nämä hän haluaa uhrata sadon ja rauhan hyväksi, ja käskee heti käymään käsiksi heihin. Mutta kun talonpojat näkivät, ettei heillä ollut kylliksi voimia kuningasta vastustaakseen, pyysivät he armoa ja jättivät koko asian kuninkaan ratkaistavaksi. Sovittiin silloin, että kaikkien talonpoikain, jotka olivat sinne saapuneet, oli annettava kastaa itsensä ja vannottava kuninkaalle vala, että he pitävät oikean uskon ja luopuvat pakanallisista uhreistaan. Kuningas piti kaikki nämä miehet luonaan, kunnes he antoivat panttivangiksi poikansa tai veljensä tai muita läheisiä sukulaisiaan.
Olavi kuningas lähti sotajoukkoineen Trondhjemiin, Mutta Mæreniin päästyään hän tapasi siellä koolla kaikki tröndien päälliköt, jotka eniten vastustivat kristinuskoa, ja heillä oli mukanaan kaikki suurtalonpojat, jotka ennen olivat ylläpitäneet uhreja näillä tienoin. Nyt kuningas antoi kuuluttaa käräjät, ja molemmin puolin käytiin niihin täysissä aseissa. Mutta kun käräjät oli aloitettu, puhui kuningas ja tarjosi talonpojille kristinuskoa. Rautaparta vastasi kuninkaan puheeseen talonpoikien puolesta ja sanoi heidän tahtovan edelleenkin, ettei kuningas rikkoisi lakia: "Me haluamme, kuningas", hän sanoo, "että sinä uhraat niinkuin muut kuninkaat ovat täällä tehneet ennen sinua". — Hänen puheelleen huusivat talonpojat voimakkaasti sanoen tahtovansa, että kaiken tulee olla niinkuin Rautaparta oli puhunut. Silloin kuningas sanoo, että hän haluaa käydä jumalain temppeliin katsomaan heidän tapojaan, kun he uhraavat. Tämä oli talonpoikien mieleen, ja molemmat joukot lähtevät nyt temppeliin.
Nyt Olavi kuningas kävi temppeliin mukanaan muutamia miehiään ja eräitä talonpoikia. Mutta kun kuningas ennätti sinne, missä jumalat olivat, istui siellä Tor, ja hän oli eniten kunnioitettu kaikista jumalista, kullalla ja hopealla koristettu. Olavi kuningas kohotti silloin kullalla silattua kirvestä, joka hänellä oli kädessään, ja iski Toria, niin että tämä putosi alustaltaan; sitten kuninkaan miehet riensivät esiin ja kaatoivat kaikki jumalat. Mutta kuninkaan ollessa temppelissä surmattiin Rautaparta oven edustalla, ja sen tekivät kuninkaan miehet. Kuu kuningas astui ulos miestensä luo, käski hän talonpoikain valita jommankumman ehdon: joko heidän oli kaikkien alistuttava nyt kristinuskoon tai käytävä taistelemaan hänen kanssaan. Mutta Rautaparran kaaduttua ei talonpoikien sotajoukossa ollut ketään johtajaa nostamassa sotaviiriä kuningasta vastaan. Niin valittiin se ehto, että käydään kuninkaan luo ja alistutaan siihen, mitä hän määrää. Silloin Olavi kuningas kastatti kaiken kansan, mikä siellä oli, ja otti talonpojilta panttivankeja sen vakuudeksi, että he pitävät kristinuskon. Sitten Olavi kuningas pani miehensä kiertämään kaikissa Trondhjemin fylkeissä, ja niin kastettiin kaikki kansa Tröndelagenissa.
Olavi kuningas lähti miehineen Nidarosiin; siellä hän rakennutti taloja Nid-joen partaalle ja määräsi, että siitä oli tuleva kauppakaupunki; hän antoi miehille maata taloja varten, mutta rakennutti itse kuninkaankartanon. Sinne hän siirrätti syksyllä kaikki varastot, mitkä olivat tarpeen talvimajaa varten, ja hänellä oli siellä suuri määrä väkeä.