Kuningas kutsui koolle Rautaparran sukulaiset ja tarjosi heille sovintosakkoja; mutta siellä oli monta uljasta miestä vastaamassa. Rautaparralla oli tytär, Gudrun niminen; sovittiin viimein, että Olavi kuningas nai Gudrunin. Häiden tultua molemmat kävivät samaan vuoteeseen, Olavi kuningas ja Gudrun. Mutta ensimmäisenä yönä, kun he makasivat yhdessä, veti Gudrun esiin veitsen, niin pian kuin kuningas oli nukkunut, ja aikoi työntää sen häneen. Tämän huomatessaan kuningas otti veitsen häneltä, nousi vuoteestaan ja meni miestensä luo kertoen, mitä oli tapahtunut. Gudrun ja kaikki ne miehet, jotka olivat seuranneet häntä sinne, ottivat silloin vaatteensa ja lähtivät pois, eikä Gudrun sen koommin joutunut samaan vuoteeseen Olavi kuninkaan kanssa.

* * * * *

Sigurd oli nimeltään muuan mies ja Hauk oli toinen; he olivat Haalogalannista ja kävivät usein kaupparetkillä. He olivat eräänä kesänä lähteneet lännen puolelle Englantiin. Mutta Norjaan palattuaan he purjehtivat pohjoista kohti rannikkoa pitkin, ja Pohjois-Möressä he joutuivat Olavi kuninkaan miesten seuraan. Kun kuninkaalle kerrottiin, että sinne oli tullut Haalogalannin miehiä, jotka olivat pakanoita, kutsutti kuningas perämiehet luokseen; hän kysyi, antaisivatko he kastaa itsensä, mutta he vastasivat siihen kieltävästi. Sitten kuningas puhui heille monella tavalla, mutta siitä ei ollut mitään hyötyä; silloin hän uhkasi surmauttaa tai teloittaa heidät, mutta he eivät taipuneet siitäkään. Hän käski nyt panna heidät rautoihin ja piti heitä luonaan jonkun aikaa, ja he saivat olla kahleissa. Kuningas puheli heille usein, mutta se ei auttanut. Eräänä yönä he olivat kadonneet, niin ettei kukaan saanut tietoa heistä tai siitä, miten he olivat päässeet tiehensä. Mutta syksyllä he saapuivat pohjan puolelle Tjottan[104] Haarekin luo; tämä otti heidät suopeasti vastaan, ja siellä he viipyivät hänen luonaan hyvässä hoivassa.

Tapahtui keväällä eräänä kauniina päivänä, että Haarek oli kotosalla talossaan ja muutamia miehiä hänen kanssaan, ja aika tuntui hänestä pitkältä. Sigurd puhui hänelle kysyen, haluttiko häntä lähteä hiukan vesille ajan ratoksi. Se tuntui Haarekista sopivalta. He kävivät sitten rantaan ja vetivät vesille kolmihangan; Sigurd otti talaasta purjeita ja varusteita, jotka kuuluivat purteen, niinkuin heidän tapansa usein oli ottaa purjeet mukaansa, kun lähtivät huvittelemaan. Haarek astui purteen ja sovitti peräsimen kohdalleen. Sigurd ja hänen veljensä lähtivät täysissä aseissa, niinkuin olivat tottuneet käymään kotona talonpojan luona. He olivat molemmat väkeviä miehiä; mutta ennenkuin astuivat purteen, he heittivät siihen muutaman voipytyn ja leipäkorin ja kantoivat ison olutsangon veneeseen. Päästyään ulommaksi saaresta veljekset kohottivat purjeen, mutta Haarek piti perää; niin jouduttiin nopeasti saaren lähettyviltä. Silloin veljekset kävivät peräpuolelle, missä Haarek istui. Sigurd haastoi Haarek talonpojalle:

"Nyt sinun on valittava tässä muutamista ehdoista: ensimmäinen on se, että sallit meidän veljesten päättää matkastamme ja kulustamme, toinen on se, että sallit meidän sitoa sinut, ja kolmas se, että me voimme surmata sinut."

Haarek huomasi, minkälainen hänen tilansa oli. Hän ei voinut vetää vertoja, muuta kuin toiselle veljeksistä, jos he olivat samaten varustetut; sen vuoksi hän valitsi sen, mikä tuntui hänestä sopivimmalta, että salli heidän päättää matkasta. Hän vannoi heille valoja siitä ja antoi sanansa vakuudeksi. Sitten Sigurd siirtyi peräsimeen ja ohjasi etelään päin rannikkoa myöten; sitä veljekset tarkoin karttoivat, etteivät kohtaisi ihmisiä, mutta he saivat erittäin hyvän tuulen.

He eivät keskeyttäneet matkaa, ennenkuin saapuivat Trondhjemiin ja Nidarosiin asti ja löysivät siellä Olavi kuninkaan. Sitten kuningas kutsutti Haarekin puheilleen ja kehoitti häntä kastattamaan itsensä, mutta hän puhui vastaan. Tästä kuningas ja Haarek keskustelivat useana päivänä, toisinaan monen miehen kuullen, toisinaan kahden kesken; mutta he eivät päässeet yksimielisiksi. Mutta lopulta kuningas virkkoi Haarekille:

"Nyt saat lähteä kotiin, enkä minä tahdo ensityökseni tehdä sinulle mitään pahaa. Yhtenä syynä on se, että olemme läheisiä sukulaisia, ja toisena se, että voisit sanoa minun vanginneen sinut kavaluudella. Mutta tiedä se varmasti, että aion kesällä saapua sinne pohjan puoleen vainoamaan teitä haalöigejä. Saatte silloin tuta, kykenenkö rankaisemaan niitä, jotka nousevat kristinuskoa vastaan."

Haarek sanoi olevansa tyytyväinen, että pääsi sieltä pois niin pian kuin mahdollista. Olavi kuningas antoi hänelle hyvän purren, jota kymmenen tai kaksitoista miestä souti kummallakin laidalla, ja varusti sen aluksen mitä parhaiten kaikenlaisilla tarpeilla. Olavi kuningas antoi Haarekille mukaan kolmekymmentä miestä, ripeitä ja hyvin varustettuja urhoja.

Tjottan Haarek lähti pois kaupungista niin pian kuin saattoi; mutta Hauk ja Sigurd jäivät kuninkaan luo ja antoivat molemmat kastaa itsensä. Haarek jatkoi matkaansa, kunnes saapui kotiinsa Tjottaan. Hän lähetti sanan ystävälleen Öivind Kinnrivalle ja pyysi sanomaan tälle, että Tjottan Haarek oli tavannut Olavi kuninkaan, mutta ei ollut alistunut ottamaan vastaan kristinuskoa; sen Haarek myöskin pyysi kertomaan hänelle, että Olavi kuningas aikoi kesällä lähteä sotajoukkoineen heitä vastaan ja että heidän silloin oli meneteltävä varovaisesti, ja hän kehoitti Öivindiä niin pian kuin suinkin saapumaan hänen luokseen.