Mutta kun nämä sanomat tuotiin Öivindille, sanoi hän olevan varsin välttämätöntä ryhtyä sellaisiin tuumiin, ettei kuningas pääsisi voitolle. Niin Öivind lähti niin pian kuin suinkin liikkeelle keveällä purrella ja muutamia miehiä hänen kanssaan. Mutta kun hän saapui Tjottaan, otti Haarek hänet hyvin vastaan, ja heti kävivät molemmat haastelemaan pihan toiselle puolen. Mutta kun he ovat keskustelleet tuokion, saapuvat sinne Olavi kuninkaan miehet, jotka olivat saattaneet Haarekin pohjan puolelle, ottavat Öivindin vangiksi, kuljettavat hänet kerallaan alukseensa ja lähtevät sitten pois. He eivät keskeytä matkaa, ennenkuin tulevat Trondhjemiin ja tapaavat Olavi kuninkaan Nidarosissa.
Öivind vietiin sitten Olavi kuninkaan puheille. Kuningas kehoitti häntä ottamaan vastaan kasteen toisten lailla. Öivind vastasi siihen kieltävästi. Kuningas pyysi leppein sanoin häntä ottamaan vastaan kristinuskon ja sanoi hänelle monta hyvää syytä, samaten piispakin. Öivind ei antanut taivuttaa itseään. Silloin kuningas tarjosi hänelle lahjoja ja suuria maatuloja, mutta Öivind torjui kaikki. Sitten kuningas käski kantaa sisään astian täynnä hehkuvia hiiliä ja panna sen Öivindin vatsalle, ja pian repesi häneltä vatsa. Silloin Öivind puhui:
"Ottakaa astia päältäni; tahdon sanoa muutaman sanan, ennenkuin kuolen."
Niin tehtiin. Silloin kuningas kysyi:
"Tahdotko nyt, Öivind, uskoa Kristukseen?"
"En", virkkoi tämä, "minä en voi saada kastetta; olen henki, jonka lappalaisten taiat ovat luoneet ihmishahmoon, kun isäni ja äitini eivät muutoin saaneet lasta".
Sitten Öivind kuoli, ja hän oli ollut mitä taikataitoisin mies.
Seuraavana keväänä Olavi kuningas antoi varustaa laivansa ja miehensä. Silloin kuninkaalla oli itsellään Kurki, jonka hän oli vähää ennen rakennuttanut Nid-joen partaalla, ja hänen laivastonsa oli suuri ja komea. Mutta valmiiksi päästyään hän ohjasi laivastonsa ulospäin vuonoa pitkin pohjoiseen Haalogalantia kohti, ja kaikkialla, missä noustiin maihin, hän piti käräjiä ja käski kansan ottaa vastaan kasteen ja oikean uskon. Ei ollut kellään voimaa puhua häntä vastaan, ja niin tehtiin kaikki maa kristityksi siellä, missä hän retkeili. Olavi kuningas asettui Tjottan Haarekin luo; silloin tämä kastettiin kaikkine miehineen. Erottaessa Haarek antoi kuninkaalle suuria lahjoja ja rupesi hänen miehekseen, ja hän sai kuninkaalta maita ja läänitysmiehen arvon.
Raud Väkeväksi nimitettiin erästä talonpoikaa, joka asui Godössä siinä vuonossa, joka on Salpte[105] nimeltään. Raud oli perin rikas mies, ja hänellä oli monta alustalaista; hän oli mahtava mies, häntä seurasi suuri joukko lappalaisia, niin pian kuin hän tarvitsi heidän apuaan. Raud oli innokas uhraaja ja erittäin taikataitoinen. Hän oli Vaagarin[106] Tore Peuran hyvä ystävä, molemmat olivat mahtavia päälliköitä.
Mutta kun he saivat kuulla, että Olavi kuningas liikkui laivastolla pohjan puolella Haalogalannissa, kokosivat he luokseen suuren sotajoukon, määräsivät laivoja lähetettäviksi ja saivat paljon väkeä. Raudilla oli iso alus, jossa oli kullatut päät; siinä laivassa oli kolmekymmentä väliruumaa,[107] ja se oli suuri samassa suhteessa; myöskin Torella oli iso alus. He suuntasivat laivastonsa etelään Olavi kuningasta vastaan. Mutta hänet kohdatessaan he ryhtyivät taisteluun; siitä sukeusi ankara ottelu, ja siinä syntyi pian suuri mieshukka ja se kääntyi haalöigeille tappioksi; heidän aluksensa raivattiin puhtaiksi, ja sitten heidät valtasi pelko ja kauhu. Silloin Raud soudatti purtensa ulapalle ja käski nostaa purjeen. Raudilla oli aina myötätuuli, minne hyvänsä hän halusi purjehtia, ja se johtui hänen loitsutaidostaan. Lyhintä on sanoa Raudin matkasta, että hän purjehti kotiinsa Godöhön.