Näistä sanoista kiitti Guthorm herttua häntä suuresti sanoen, että lupauksen täyttäminen on kuninkaallinen teko.
Tämän jälkeen Harald kuningas ja hänen sukulaisensa kokosivat suuren sotajoukon ja johtivat sen tunturien poikki pohjoista kohti. Saavuttuaan asutuille seuduille kuningas surmautti kaikki miehet ja poltti talot. Mutta kun kansa sen huomasi, pakeni jokainen, ken kykeni, toiset etäisempiin laaksoihin, toiset metsiin; mutta toiset anoivat armoa, ja sen saivat kaikki, jotka saapuivat kuninkaan luo ja rupesivat hänen miehikseen. Näin Harald valloitti valtakunnan toisensa jälkeen ja saapui aina Trondhjemiin asti. Siellä hän taisteli kaikkiaan kahdeksan kertaa tai useamminkin; mutta kahdeksan kuninkaan kaaduttua hän valtasi koko Trondhjemin.
Pohjoisempana Nauma-laaksossa[13] oli kuninkaina kaksi veljestä, Herlaug ja Rollaug. He olivat kolmena kesänä rakennuttaneet hautakumpua, joka oli tehty kivestä, kalkista ja hirsistä. Mutta kun kumpu oli valmistunut, saivat veljekset kuulla, että Harald kuningas kävi heitä vastaan sotajoukkoineen. Silloin kuningas Herlaug kannatti sinne runsaasti ruokaa ja juomaa, ja sitten hän astui kumpuun kerallaan yksitoista miestä ja käski luoda sen umpeen. Kuningas Rollaug nousi sille kummulle, jolla kuninkaiden oli tapana istua, käski pystyttää sille kuninkaan kunniasijan ja istuutui siihen. Sitten hän asetutti pieluksia jalkalaudalle, jolla jaarlien oli tapana istua. Hän heittäysi nyt kunniasijalta alas jaarlinpaikalle ja otti itselleen jaarlinnimen. Sen jälkeen kuningas Rollaug lähti Harald kuninkaan luo, luovutti hänelle koko valtakuntansa, tarjoutui hänen miehekseen ja kertoi kaiken menettelynsä. Harald kuningas otti miekan ja kiinnitti sen hänen vyöhönsä, ripusti kilven hänen kaulaansa, teki hänet jaarlikseen ja johti kunniasijalle. Sen jälkeen hän antoi Rollaugille Nauma-laakson fylken ja määräsi hänet sen jaarliksi.
Harald kuningas saapui sotajoukkoineen idän puolelle Vikeniin[14] ja majoittui Tunsbergiin, missä silloin oli kauppakaupunki; hän oli viipynyt neljä talvea Trondhjemissa eikä ollut sinä aikana käynyt Vikenissä. Hän sai siellä kuulla, että svealaiskuningas Eirik Emundinpoika oli tehnyt Vermelannin valtansa alaiseksi, kantoi siellä veroa kaikista metsäseuduista sekä laski Länsi-Göötanmaan ulottuvaksi pohjoisessa aina Svinesundiin[15] asti, niin että svealaiskuningas sanoi koko läntistä maata meren rannikolla omakseen ja otti siitä veroja. Kuningas Haraldille kerrottiin Svean kuninkaan sanoneen, ettei hän pysähtyisi, ennenkuin hänellä oli Vikenissä yhtä suuri valtakunta kuin ennen muinoin Sigurd Ringillä[16] tai tämän pojalla Ragnar Lodbrokilla. Kaikissa näissä fylkeissä olivat useat päälliköt ja monet muut taipuneet Svean kuninkaan alamaisiksi.
Tästä Harald kuningas pahastui suuresti; hän kutsui heti talonpojat käräjille ja syytti heitä maankavalluksesta. Muutamat talonpojat hankkivat itselleen todistajia, että he olivat syyttömiä, toiset suorittivat sakkoja, toiset saivat rangaistuksen; kaiken kesää ja syksyä hän retkeili sitten tässä fylkessä. Silloin hän sai talven tullen kuulla, että svealaiskuningas Eirik ratsasteli Vermelannissa vierailemassa henkivartijoineen.
Harald kuningas lähti itään päin Eida-salon[17] halki ja saapui Vermelantiin; hän antoi siellä kestitä itseään. Aake oli nimeltään muuan mies, hän oli Vermelannin mahtavin talonpoika, varsin rikas ja niihin aikoihin jo iäkäs. Hän lähetti miehiä Harald kuninkaan luo ja pyysi häntä pitoihin, ja kuningas lupasi tulla sovittuna päivänä. Aake pyysi myöskin Eirik kuningasta pitoihin ja sopi hänen kanssaan samasta päivästä.
Aakella oli iso kestitupa, joka oli jo vanha; hän teetti silloin toisen yhtä ison uuden tuvan ja koristutti sen kauniiksi. Sen tuvan hän käski verhota uusilla raanuilla, vanhan taas vanhoilla. Mutta kun kuninkaat saapuivat pitoihin, sai Eirik kuningas miehineen sijansa vanhassa tuvassa, Harald kuningas miehineen uudessa; ja niin olivat kaikki pöytäastiat jaetut, että Eirikin miehillä oli vanhat kipot ja sarvet, kuitenkin kullatut ja hyvin koristetut, mutta Haraldin miehillä oli kaikilla uudet kipot ja sarvet, kauniisti kullalla silatut; kaikki ne olivat kiiltäviksi silotetut, mutta juoma oli molemmilla puolilla perin hyvää.
Aake oli ennen ollut Halvdan Mustan miehiä. Mutta kun se päivä koitti, jolloin pidot päättyivät, valmistautuivat kuninkaat lähtemään, ja hevoset olivat matkakunnossa. Silloin Aake astui Harald kuninkaan luo ja toi mukanaan kahdentoista talven ikäisen poikansa, Obbe nimisen. Aake sanoi:
"Herra, jos se hyvä tahto, jota olen osoittanut teitä kohtaan pidoissani, on teistä ystävyyden arvoinen, palkitkaa silloin poikaani siitä; hänet luovutan teille palvelijaksi."
Kuningas kiitti häntä monin kaunein sanoin vastaanotosta ja lupasi hänelle vastalahjaksi täyden ystävyytensä; sitten Aake toi suuria lahjoja, jotka hän antoi kuninkaalle. Sen jälkeen Aake meni svealaiskuninkaan luo; Eirik kuningas oli silloin pukeissa ja lähtöön valmiina ja varsin pahalla tuulella. Aake otti muutamia arvokkaita esineitä ja antoi ne hänelle. Kuningas vastasi niukalti ja nousi ratsaille. Aake seurasi kuningasta tiellä ja puheli hänelle. Lähellä heitä oli metsä, ja tie kulki sen kautta. Mutta kun Aake saapui metsään, kysyi kuningas häneltä: