"Miksi järjestit minun ja Harald kuninkaan vastaanoton siten, että hän sai kaikesta parhaan? Tiedäthän, että olet minun mieheni."
"Minä arvelin", virkkaa Aake, "ettei teiltä, kuningas, eikä miehiltänne ole näissä pidoissa puuttunut hyvää vastaanottoa missään suhteessa. Jos siellä, missä te joitte, olikin vanha kalusto, niin se johtuu siitä, että te olette jo vanha; mutta Harald kuningas on nyt kukoistavassa nuoruudessaan, sen vuoksi annoin hänelle uuden kaluston. Mutta koska muistutit minua siitä, että olisin sinun miehesi, niin yhtä hyvin sinä olet minun mieheni." — Silloin kuningas paljasti miekkansa ja antoi hänelle surmaniskun.
Kun Harald kuningas aikoi nousta ratsaille, käski hän kutsua Aake talonpojan luokseen. Mutta häntä etsittäessä muutamat riensivät sinne, minne Eirik kuningas oli ratsastanut; siellä he tapasivat Aaken kuolleena ja lähtivät sitten takaisin ja kertoivat sen kuninkaalle. Mutta tämän kuullessaan hän huusi miehilleen, että heidän oli kostettava Aake talonpojan puolesta. Niin Harald kuningas lähti ratsastamaan sitä tietä, jota Eirik kuningas oli ennen ratsastanut, kunnes molemmat huomasivat toisensa. Silloin kumpikin joukkue ratsastaa minkä ennättää, kunnes Eirik kuningas pääsee siihen metsään, joka erottaa Göötanmaan ja Vermelannin toisistaan. Nyt Harald kuningas kääntyi takaisin Vermelantiin; hän valtasi sitten tämän maan, mutta surmasi Eirik kuninkaan miehiä, missä vain tapasi heitä.
Harald kuningas retkeili laajalti Göötanmaassa vainonkilpeä kantaen, taisteli siellä monet kerrat Virran[18] molemmilla puolilla ja sai useimmiten voiton. Sitten hän laski valtansa alaiseksi kaiken maan Virran pohjoispuolella ja Veenerin länsipuolella sekä koko Vermelannin.
Sellaisia sanomia saapui maan eteläosasta, että Hordalannin, Rogalannin, Egdafylken ja Telemarkenin miehet kerääntyivät yhteen ja hankkivat sekä aseita että väkeä. Mutta saatuaan tämän tietoonsa Harald kuningas kokosi sotajoukon, työnsi laivat vesille, varusti sitten sotajoukkonsa valmiiksi ja lähti etelää kohti; hänellä oli paljon miehiä joka fylkestä. Mutta kun hän ennätti etelään Stadin[19] ohitse, sai Hordalannin Eirik kuningas tietää tästä. Hän oli myöskin kerännyt sen sotavoiman, mikä hänellä oli odotettavissa, ja lähti etelään päin kohdatakseen ne, joiden hän tiesi saapuvan idästä avukseen. Koko laivasto yhtyi sitten Jaederin pohjoispuolella ja laski Hafsfjordiin.[20] Siellä oli jo Harald kuningas laivastoineen. Nyt sukeusi heti suuri taistelu, sekä ankara että pitkällinen. Mutta se päättyi siten, että Harald kuningas sai voiton, ja siinä kaatui Hordalannin Eirik kuningas ja Sulke, Rogalannin kuningas, ja monta päällikköä.
Tämän taistelun jälkeen ei Harald kuningas kohdannut enää mitään vastarintaa Norjassa. Silloin olivat kaikki hänen pahimmat vihollisensa kaatuneet, mutta toiset olivat paenneet maasta, ja heitä oli suuri määrä, sillä silloin asutettiin laajoja autiomaita. Silloin asutettiin Jemtlanti ja Helsingelanti, mutta molemmat olivat sentään ennenkin osaksi Norjan miesten asumia. Siinä vainossa, jolloin Harald kuningas koetti laskea koko maan valtansa alaiseksi, löydettiin ja asutettiin maita ulkona meressä, Fär-saaret ja Islanti. Silloin siirryttiin myöskin Hjaltlantiin,[21] ja moni suurmies pakeni turvatonna kuningas Haraldia ja lähti länteen viikinkiretkille; talvisin he oleskelivat Orkn-saarilla tai Sudersaarilla,[22] mutta hävittelivät kesäisin Norjaa ja tuottivat maalle suurta vauriota. Mutta paljon oli myös niitä suurmiehiä, jotka liittyivät kuningas Haraldiin ja rupesivat hänen miehikseen ja asuttivat maata hänen kanssaan.
Harald kuningas oli nyt tullut koko Norjan yksinvaltiaaksi. Silloin hän muisti, mitä tuo ylevämielinen neito oli hänelle lausunut; hän lähetti siis miehiä häntä hakemaan ja nai hänet.
Harald kuningas oli vierailemassa Möressä[23] Ragnvald jaarlin luona; hän oli silloin vallannut koko maan. Siellä Harald kuningas kävi kylpemässä ja antoi sukia tukkansa, ja silloin Ragnvald jaarli leikkasi hänen hiuksensa, jotka olivat olleet lyhentämättä ja sukimatta kymmenen talvea. Siihen aikaan häntä sanottiin Harald Paksutukaksi, mutta nyt Ragnvald jaarli antoi hänelle lisänimen ja nimitti häntä Harald Kaunotukaksi; ja kaikki sanoivat hänet nähdessään, että se oli mitä sattuvin nimi, sillä hänellä oli tuuhea ja kaunis tukka.
Ragnvald jaarli oli kuningas Haraldin rakkain ystävä, ja kuningas kunnioitti häntä suuresti. Ragnvaldilla oli vaimona Hild, Rolv Nevjan tytär; heidän poikansa olivat Rolv ja Tore. Rolv oli suuri viikinki. Hän oli kasvultaan niin roteva, ettei yksikään hevonen kyennyt häntä kantamaan, ja sen vuoksi hän kulki jalan kaikkialla, missä retkeili; häntä nimitettiin Gange-Rolviksi.[24] Hän ryösteli paljon Itämailla.[25] Eräänä kesänä, palatessaan viikinkiretkeltä Vikeniin, hän kävi siellä rosvoamassa rannalla. Harald kuningas oli silloin Vikenissä; hän vihastui peräti kuullessaan tästä, sillä hän oli ankarasti kieltänyt rosvoamasta omassa maassa. Harald kuningas kuulutti sen vuoksi käräjillä, että hän tuomitsi Rolvin henkipatoksi Norjassa. Mutta kun Rolvin äiti sai tämän tietoonsa, lähti hän kuninkaan luo ja anoi armoa pojalleen. Mutta kuningas oli niin vihoissaan, ettei hyödyttänyt häneltä pyytää. Silloin Hild virkkoi:
"Karkuteille kaima Nevjan syöstään maasta, suvun suuren taimi: miks' niin ankara, herra? Onneton on riita hukan moisen kanssa: säästä ei laumaa, korpeen jos hänen täytyy juosta."