"Se laulaa minulle", sanoi Pipping ja oli niin onnellisen näköinen, että tunsin, miten liikutus vastustamattomasti minut valtasi, ja häpeissäni panin aineellisen lahjani hänen peitolleen. Toinen kuin minä, ylilääkärin rouva, oli keksinyt jotain paljon parempaa ja kauniimpaa, sellaista, joka saattoi tuolle ruumiinsa vangitsemalle raukalle tuottaa todellisen onnen tunteen.
Lintu, hänen oma lintunsa, laulaisi hänelle. Sen pieni hopeaääni tulkitsisi sen kaipauksen, joka asui hänen sielussaan, kun tämä kahlehdittuna ruumiin ahtaiden seinien sisälle löi itsensä verille vapautuakseen vankilastaan.
Ja Pippingin viimeinen joulu — hän kuoli seuraavana keväänä — tuotti hänelle täten suuren ilon ja teki minutkin rikkaaksi kaiken sen kautta, mitä sinä päivänä olin saanut kokea ja tuntea.
Joulu Englannissa
Joulu Englannissa! Eivätkö nämä sanat luo eteemme kuvaa syötetyistä kalkkunoista ja palavasta vanukkaasta, katon mistelioksista, suudelmista ja leikinlaskusta.
Niillä jouluilla, jotka minä siellä vietin, oli kyllä toisenlainen leima, mutta joulu sairaalassa onkin aina toisenlainen kuin joulu kodissa. Se on kauniimpi, syvällisempi. Tahtoisinpa sanoa, ettei missään muualla voi olla niin todellista joulutunnelmaa kuin sairassaleissa.
Ensimmäinen joulu, jonka vietin sairaanhoitajataroppilaana suuressa englantilaisessa sairaalassa, vaikuttikin minuun valtavammin kuin mikään edellinen joulu.
Jo kauan aikaa oli tehty valmistuksia sen viettoa varten, ja me oppilaat olimme jo parin kuukauden aikana harjoitelleet "Christmas carolsia", puoleksi uskonnollisia joululauluja, ja olimme nyt sangen levollisia siitä, että jollei mitään aavistamatonta tapahtuisi, pitäisi meidän osamme ohjelmasta sujua moitteettomasti.
Ja niin oli sitten jouluaatto käsissä, ikäänkuin valmistus varsinaiseen jouluun, jona Englannissa vietetään joulupäivää. Sillä ei, niinkuin meidän joulullamme, ole vakavaa, uskonnollista leimaa, vaan se on aamusta iltaan asti omistettu viattomalle ilonpidolle ja hupaisille kujeille.
Oppilaiden aamupäivä kului kokonaan salien koristamiseen kirjavilla lyhdyillä sekä rautatammen- ja mistelinoksista tai muusta viheriästä sidotuilla köynnöksillä. Ja kun työn valmistuttua tuli päivällistunti ja me kuljimme oppilaskotiin, joka oli sen pitkän käytävän päässä, mikä yhdisti sairaalan osastot toisiinsa, niin olimme sekä väsyneitä että kovasti nälissämme.