Eipä siis ihme, että meidän tunteemme olivat erikoisen lämpimät häntä kohtaan, kun hän heräsi kolmannen leikkauksensa jälkeen, ja että hänen erikoinen hoitajattarensa, huomatessaan että särky yhä oli sama kuin ennenkin, oli melkein yhtä epätoivoissaan kuin hän itse.
Tästä arvatenkin johtui, että hän muutama päivä myöhemmin avasi sydämensä hoitajattarelleen.
"Nurse", hän sanoi nähdessään tämän menevän ohi, "mitä pidätte tästä kuvasta?" Ja hän etsi tyynynsä alta kirjekuoren ja otti siitä kabinettikokoa olevan valokuvan, joka kuvasi hienon hienoon seurapukuun puettua nuorta naista.
"Se on tyttäreni", hän sanoi, "ja jos teillä olisi aikaa minun varalleni, saisitte iltapäivällä kuulla koko tarinan."
Tietysti Nursella oli aikaa, ja tässä kertomus, jonka hän sai kuulla:
"Minä olin yhdeksäntoistavuotias", kertoi N:o 23, "ja Annie oli kuusitoista. Me pidimme toisistamme, ja kun minä sitten eräänä päivänä sanoin hänelle: emmekö mene naimisiin, Annie, niin hän oli heti valmis. — Se vuosi oli onnellisin elämässäni. Me vuokrasimme huoneen erään etukaupungin pikku huvilasta, ja Annie keitti meidän ruokamme ja oli niin herttainen, ettei hänen laistaan ole ollut ennen eikä myöhemmin."
N:o 23 pyyhki nopeasti kädellään silmiänsä ja katsoi alas.
"En saanut kauan häntä pitää, Nurse", hän sanoi. "Vuosi sen jälkeen, kun olimme menneet naimisiin, seisoin vuoteen ääressä, jossa lemmikkini lepäsi niin valkoisena ja kylmänä, ja sylissäni minä pitelin pientä tyttöä, Annien ja minun lastani, jonka syntymä oli maksanut äitinsä hengen."
"Ajatelkaa kohtaloani, Nurse, en ollut vielä kahtakymmentä vuotta. Olin vielä nuorukainen, ja työni pakotti minut olemaan koko päivän poissa kotoa. Mitenkä minä osaisin hoitaa pientä lasta? Olin melkein suunniltani tuskasta ja epätoivosta ja arvelin että lapsellani ja minulla ei ollut muuta neuvoa kuin heittäytyä virtaan."
"Mutta kun hätä on suurin, on apu lähinnä, sanotaan. Lapseton, varakas herrasväki, joka oli kuullut puhuttavan onnettomuudestani, tarjoutui ottamaan pikku tyttöni omaksi lapsekseen, yhdellä ehdolla kuitenkin — en koskaan saisi ilmaista olevani hänen isänsä." —