Sen myönnän tehnehein, en kiellä ensinkään.
Kreon (vartijalle)
Sä korjaite nyt minne mieles tehnee vaan,
Kun irtaimeksi pääsit syystä synkästä. 445
(Antigoneelle) Vaan sie nyt virka kiertämättä, lyhyeltä:
Tiesitkö kielletyksi tekemästä näin?
Antigone
Sen tiesin. Miks'en? Olihan kielto julkinen.
Kreon
Ja uskalsit sen käskyn sentään rikkoa!
Antigone
Niin, sill' ei Zeus tuot' ollut mulle julkaissut; 450
Eik' ihmisille säännyt mointa käskyä
Dike, jok' asuu Tuonen jumalitten kanss'.
Enp' arvellut niin valtaviks' sun käskyjäs,
Ett' ois sun, kuolevaisen, valta polkea
Jumalain säännöt vankat, joit' ei kirjaimin 455
Ilmaistu: ei ne nyt eik' eilen eläneet,
Vaan ain', — ei tiedä kukaan, milloin syntyivät.
Ja niistä taivaan koston alle joutua
En, ihmismieltä pelkäämällä, tahtonut.
Tosinpa tiesin kuolevain, — sit' enkö ois! — 460
Niin sunpa säätämättäskin. Vaan kuolemaan
Jos ennen aikaa käyn, sit' onneks' arvelen.
Ken minun laill', on monen vaivan vaiheella,
Kuink' ei hän saisi kuolemasta voittoa?
Jos onnen sen siis saavutan, en ensinkään 465
Sit' itke; vaan jos hautaa vaille heittänyt
Ma oisin oman äidin lapsi-vainajan,
Se tuskan tois: — en ole ma tuosta tuskissain.
Vaan tuhmasti jos mielestäs mä tehnyt oon,
Kai tuhmuudesta tuhma minua syyttänee. 470
[Tai: kai tuhma minua tuhmuuteenkin velvoittaa.]