"Ei kannata siis ylvästellä sen" j.n.e. (säk. 479-481).
Antigone sitävastoin katsoo itseään alati vain korkeampain käskyjen toimeenpanijaksi, joiden edessä Kreonin säädösten täytyy raueta tyhjiin, ja hän on mielestään, vainajan sisarena, lähinnä velvotettu esiintymään sellaisessa tehtävässä.
Niinpä hän vastaa kuninkaalle, kun tämä moittii häntä käskynsä rikkomisesta:
"Niin, sill' ei Zeus tuot' ollut mulle julkaissut" j.n.e. (kts. säk. 450-459).
Mutta eipä Antigone yksin katsele Kreonin säädöstä tältä kannalta. Se on muidenkin näytelmässä esiintyvien henkilöiden silmissä rikos. Kun Kreon lausuu pojalleen:
"Vai eksynkö kun valtikallen' arvon suon?" vastaa tämä:
"Sen halvennat, jos jumalain arvon poljet sa".
Jopa kuorokin, joka muuten saa kuulla Antigoneelta moitetta siitä että se kuningasta peläten sopimattomasti salaa omaa mieltänsä, saattelee neitoa, kun hänet viedään elävältä haudattavaksi, tällä laululla:
"Vaan kunniakasna" j.n.e. (kts. säk. 817, 818, 821-823).
Selvimmin tuo sokea tietäjä ilmoittaa että Kreon hänen mielestään on loukannut jumalien oikeuden ja siten vetänyt ei ainoastaan itse päällensä, vaan myöskin yhteiskunnan päälle heidän uhkaavan vihansa, kun hän, kerrottuaan uhritoimen pahan-enteisiä ilmeitä, lisää: