Kun hän nousi, olivat hänen polvensa jääkylmät ja kankeat paljailla kivillä makaamisesta. Aikoessaan mennä hän näki olennon, puettuna mustiin kuin hänkin, nojautuneena seinään. Mies ojentui, ja hänen mykästä, eteenpäin kumartuneesta tervehdyksestään Giovanna tunsi Gentilen.
Hän ei vastannut hänen tervehdykseensä. Mutta hänen ohitseen mennessään hän kysyi hillityllä äänellä:
"Mitä teette täällä, herra? Kuolleen miehen lepoa ei hänen vihollistensakaan ole tapana häiritä."
"Tunsin häntä vähän, enkä ollut hänen vihollisensa, madonna", sanoi Gentile äänellä, joka oli vielä hänen omaansakin hillitympi. Ja hän seisoi yhä käsi sydämellä.
Giovanna katseli hänen kumartunutta päätään; — miehen silmäripset värisivät valkean, kiharain ympäröimän otsan alla.
"Mutta annoitte hänen viholliselleen suojaa hänen tehdä salamurhansa", sanoi hän.
"Ei, madonna, olin Firenzessä niinä päivinä; hän murhasi ystävyytemme.
Teidän surunne on minun suruni."
"En ymmärrä teitä, herra. Ettehän tuntenut vainajaa."
"Teidän surunne on minun suruni, madonna", kertasi mies ja loi hitaasti katseensa ylös kohottamatta päätään. Giovanna ei ollut milloinkaan nähnyt kahta niin suurta, niin puhdasta, niin kaunista silmää, kosteakatseista ilman kiiltoa, jaloa ilman ylpeyttä, ruskeata ja kullankimalteista. Ne katsoivat häntä, palvoen ja arasti, mutta värähtämättä, ne katsoivat kiinteästi ja vilkkumatta hänen silmiinsä, ne imivät hänen sielunsa, ne vetivät muiston hänen mielestään. "Miksi seison tässä, minkä tähden olen olemassa?" Giovannan täytyi luoda katseensa lattiaan, marmorilaattojen valkeista ja mustista kuvioista nähdäkseen, missä hän oli. Hänen täytyi tuijottaa alttarikynttilöiden liekkejä palatakseen järkiinsä. Hänen täytyi kiertää sormiaan mustaan huntuun muistaakseen, että hän seisoi isänsä hautakappelissa. Hän sulki silmänsä, ja vain vaivoin hän sai tajutuksi elämänsä tapaukset ja syyn isänsä kuolemaan. Hän nosti katseensa tunteakseen tuon nuoren miehen, joka seisoi hänen edessään ja imevin silmin kertasi noita käsittämättömiä sanoja:
"Teidän surunne on minun suruni, madonna."